tiistai 28. lokakuuta 2014

I'm a mess

Kun ei ole nukkunut moneen viikkoon kunnolla, kun itkettää koko ajan kaikki ja ei mikään, kun on kauhean paha olla koko ajan eikä tiedä miksi.

Niimpä niin. Viimeiset kaksi vuotta ovat menneet henkisen hyvinvoinnin kannalta hyvin. On ollut voittajafiilis, että pimeän tullen ja syksyn sateiden kastellessa, olen vain puskenut eteenpäin, en ole tarvinnut koulukuraattoria enempää tukea/keskusteluja ja tällä hetkellä jonkun aikaa olen elänyt ilman ikävää lääkitystä.

Nyt oli kuitenkin aika todeta, etten jaksa. Viime lauantaina tilanne meni aika hysteeriseksi, itkin ollessani kahvilla rakkaani kanssa kaupungissa, en tiedä miksi. Turhauduin ja melkein aloin itkeä bussissa, kun en onnistunut käärimään itselleni tupakkaa. Kotona istuin hiljaa. Istuin hiljaa niin kauan kunnes itkin ja kerroin olotilastani poikaystävälleni. Helpotti vähäsen, mutta illalla piti tulla vielä rankempi itkukohtaus, johon poikaystäväni totesi, että olisi parempi hakea apua. Niin oli.

Nyt olen kotona, sairaslomalla ja odotan lääkärin aikaa. Olen iloinen, että menin puhumaan asiasta, vaikka ajoittain tunnen olevani maailman huonoin ihminen ja tunnen pettäneeni kaikki, tunnen olevani epäonnistunut, vaikka omaa itseään täytyy ajatella ensiksi ja omaa terveyttään.

Suurinta huolta, stressiä ja ahdistusta koen tällä hetkellä koulua kohtaan. Kuten olen maininnut, olen ollut nyt yhteensä 30 viikkoa työssäoppimassa, ja syysloman jälkeen oli aika palata koulun penkille. Kerkesin olemaan yhden päivän, ja se jäi siihen. Kun ei ole yhtään kaveria, ryhmässä ei ole ketään sellaista kenen kanssa haluaisi olla, kun 8h tuntuu ikuisuudelta, yksikin minuutti tuntuu tunnilta. Kun sanotaan, että vaikka ahdistaa, pitää mennä epämukavuus alueelle ja yrittää. Sanokaa asennevammaiseksi, mutta mä en pystyny, en ainakaan nyt kun on muutenkin paha olo. Onneksi on ihmisiä, jotka tämän ymmärtävät ja jotka sanovat, että asioihin löytyy ratkaisu.

Nyt siis pysähdyn, lepään ja ajattelen itseäni.

Olen ainakin nyt löytänyt inspiraation lähteitä piirtämiseen, blogin kehittämiseen, vaatejuttuihin ja muuhun mukavaan. Kävin kaupungilla ystävättären kanssa kahvilla ja se piristi. Pimeyteen tuo valoa myös Halloween ja jo postissa/kaupungilla vastaantulevat joulumainokset, call me a freak, mut mä olen jo innoissani joulun odotuksesta:3

Parantuvia päiviä odotellessa.

tiistai 7. lokakuuta 2014

You never fit in

Viimeaikoina listoilla ja otsikoissa on ollut paljon juttuja koulukiusaamisesta, ja tänään telkkarista tulee A2:Koulukiusaamis-ilta, jota olen seurannut itku kurkussa.

Syy tuskaan jota tunnen muiden tarinoita ja keskustelua seuratessa, on se että olen itse koulukiusattu.

Kiusaamis historia alkaa jo peruskoulun ensimmäiseltä luokalta. Kävelin yksin kotiin, kaksi poikaa tulivat molemmille puolilleni pyörillä, alkoivat haukkua, sylkeä naamaani ja koittivat töniä minua ojaan. Juoksin niin lujaa kotiin kuin pystyin. Astmapiipun ja rauhoittumisen jälkeen kerroin vanhemmilleni ja he ilmoittivat opettajalleni, vanha reissuvuhko on vielä tallessa, ja opettajan vastaus "Pojat saivat kaksi tuntia jälki-istuntoa, toivotaan tilanteen rauhoittuvan". Tilanne rauhoittui.

Ala-aste meni muutoin hyvin, mutta tyttöjen välisiltä kärhämiltähän ei voinut välttyä, ulkopuoliseksi jääminen tuli tutuksi.

Ylä-asteella olin hiljainen ja arka, olin valppaana koko ajan ja tunsin selässäni aina katseet ja kuiskinnat. Sain kuulla olevani läski, ruma, kissankusityttö(meillä oli tuolloin muutama kissa, ja repulleni oli kerran sattunut vahinko, ja tästä vahingosta minua muistutettiin pitkään). Olin tuolloin hoikimmillani, ja en tänä päivänäkään ymmärrä, mistä kohtaa olen ollut läski?

Ylä-aste huipentui 9-luokkaan. Aloin harrastamaan perjantaisin viinan juomista, poltin jo silloin tupakkaa, tein kaikkea tyhmää, mutta sain "kavereita" ja huomiota. En ollut enää kovin näkymätön, sovin jollain lailla joukkoon. Myöhemmin a-klinikalla käydessäni ja keskustellessani tajusin, että rankka alkoholin käyttö ja ongelmien ratkonta viinalla on voinut alkaa jo tuolloin.

Peruskoulu päättyi ja siirryin amikseen. Opiskelin n.2 täyttä vuotta, kolmantena vuonna opiskeluni katkesi. Olin saanut kavereita, mutta myös menetin heidät. Muutin toisen luokan syksynä omilleni, ja oli helppo skipata koulupäiviä, myöhemmin jäin pahasti jälkeen ja kynnys mennä takaisin kasvoi. Alkoholin käyttö oli ongelmallista, koulun jättäminen ahdisti, vaikka satunnaisia päivä saatoin siellä kuitenkin olla. Näinä päivinä en käynyt syömässä, ruokailu ahdisti niin paljon. Tauoilla kävin pihalla nopeasti. Ahdisti niin paljon, että hain sairaslomaa aina flunssaan jotta voisin olla pois.

Kolmantena opiskelu vuonna, syksyllä, tilanne meni niin pahaksi, että aloin satuttamaan itseäni. Jouduin osasto hoitoon kuukaudeksi, tämän jälkeen kaikki näytti olevan hyvin ja kouluun paluu piti tapahtua joustavasti. Jutut kulkee ja sain tuntemattomilta ihmisiltä koulussa, netin kautta kuulla, että olen hullu. Niin, ei olisi pitänyt luottaa ja kertoa kenellekkään. Kavereita ei enää ollut, myöhemmin sain kuulla, että olin itse erkaantunut ja valinnut tieni, päättänyt masentua? Keskeytin ja jatkoin seuraavana syksynä, mutta olin taas koulun takia ja yksinäisyyden takia siinä pisteessä, että asiat luisuivat käsistä ja jouduin osasto hoitoon, taas käymään läpi elämää ja sen ongelma kohtia.

Pari vuotta pyörin ja yritin samaa alaa opiskella, mutta turhaan. Vielä parina syksynä tunsin pahaa oloa, ja viimeisimpänä yritin päättää päiväni, ja lähellä oli. Se oli se wake up call, josta kaikki lähti oikenemaan. Pitkät terapiat, päihdeklinikka, toimintaterapia, kuntouttava työtoiminta ja uudelleen elämisen opettelu.

Pari vuotta sitten pääsin kiinni elämään, ja hain nykyiseen opiskelupaikkaani kauas edellisestä kaupungistani. Tuinsin olevani reipas ja aikuistuin. Aloitin koulun 6v. nuorempien kanssa, mutta olin innoissani. Jo parin viikon sisällä ruokalassa sain kuulla tuttuja lauseita" hyi saatana, lähetään menee, ei tollasta lesbopunkkaria voi katella", minullahan oli tuolloin sivukalju ja vihreä tukka, o-ou. Asian otin puheeksi alkuun uudella lääkärillä, ja psykiatrilla, lääkärin lausunnossa lukee kuinka Millan hymy kääntyy pois ja hysteerinen itku tulee tilalle, kun puhutaan kiusaamisista ja nyt vielä tuoreimmasta tapahtumasta. Tilanteet ei jääneet kommentteihin, vaan en päässyt ryhmään kovin hyvin kiinni. Ekan vuoden puolivälissä vaihdoin uuteen ryhmään ja tilanne tuntuu olevan sama yhä edelleen. Olen yksinäinen.

Kuitenkin olen päälle puolen vuoden päässä valmistumisesta. Olen mennyt itsepäisesti eteenpäin, koska haluan ammatin, ja olen koulussa itseni takia, en muiden. Jollain tavalla olen vain kovettanut itseni.

Tunnen näinäkin päivinä olevani läski, ruma, en halua takaisin kouluun syysloman jälkeen, koska mm. kouluruokala ahdistaa ihan tajuttomasti. Tunnen olevani yksinäinen ja masentunut. Mietin, miksi hoikimmillani olen ollut muka lihava? Miksi sairastuttuani masennukseen, olin hullu? Miksi yritin päästä pois, ja satuttaa niin montaa ihmistä, vain sen takia, että välitin niin paljon muiden puheista ja tunsin itseni arvottomaksi.

Kiusaamis historiani aikana asioihin on puututtu jälki-istunnolla, pitämällä aamulla keskustelu järjestyssäännöistä painolla "ketään ei kiusata", istuttamalla se luokka vain yhteen ja puhumalla kiusaamisesta. Nämä eivät ole ainakaan minun kohdalla auttaneet, pikemminkin näistä tilanteista kiusattu saa lisää p*skaa niskaan.

Toivon, että muut kiusatut löytävät omat tiensä ja kiusaajat tajuavat mitä tekevät. Olen antanut osalle anteeksi, osalle en koskaan, arvet eivät katoa, eikä luottamus ihmisiin tule olemaan koskaan ennallaan.


tiistai 23. syyskuuta 2014

Something good and bad

Pitkästä aikaa tää Milla voi sanoa olevansa onnellinen.

Pieniä vastoinkäymisiä on tapahtunut viime aikoina, mutta kaikenkaikkiaan asiat on hyvin.

Viime viikot on tietysti mennyt korjaamolla työssäoppien ja autoja korjaillen. Olen kehittynyt omasta mielestäni paljon, ja syytä olisikin koska viimeinen vuosi menossa. Kehuja on tullut paljon, tätä myöten myös itsevarmuutta.
Kuitenkin ensimmäiset vastoinkäymiset viime viikkojen aikana koskivat helvetinmoista jalkakipua työpäivien jälkeen, jouduin nöyrtymään ja hakemaan sairaslomaa, ja tutkituttamaan jalkani.
Saatiin onneksi poissuljettua reumatekijät ja muut vastaavat, joista olin peloissani. Tulosten jälkeen diagnoosiksi tuli vaivaisenluu joka muuttaa oikean jalan asentoa, selässä jotain iskias säryn tyyppistä. Huokaisin helpotuksesta ja odottelen aikaa fysioon. Ainut mikä tässä harmitti, oli lääkärin suositus työpäivien lyhentämisestä. Mikä siinä on, että kun ihmiset ovat huolissaan, tulen kotiin joka päivä itkuisena särkyjen takia ja alkaa olemaan ihan poikki, niin ei millään viitsi hakea sairaslomaa tms? Päivät lyhenivät nyt kahdella tunnilla ja tunsin, että olen heikko nainen ja valitan typeristä kivuistani, ja kuvittelen, että kaikki ajattelevat miksi hain fyysisesti raskaalle alalle, jos en pysty siellä olemaan.
No, mieli on muuttunut kevennettyjen päivien ansiosta, virkeämpi ja parempi mieli, ei niin paljon särkyä. Terveys menee edelle, en mä mikään supernainen ole!

Muitakin sattumuksia on käynyt, mutta niistäkin selvitty. Tietyt asiat olen vihdoin saanut rullaamaan eteenpäin (mm. virastojen kanssa). Mielen päällä ei ole mitään minkä takia stressata, ainakaan nyt hetkeen.

Syksy on siis alkanut hyvin ja toivottavasti jatkuu näin. Muutama viikko syyslomaan, sitä odotellessa :)
Nyt aion keskittyä inspiraation hakemiseen niin piirtämisen kuin ompelemisenkin taholta :)

Ps. Bordeaux väri tuli takas, miksi musta tukka on hetken kiva ja sit sitä taas mennään. Hetken mielijohde, ikuinen kierre..

:)

tiistai 26. elokuuta 2014

Autumn leaves

Syksy saa, mahtavaa.

Kauhea olo, kun pitkästä aikaa tuntee kadottavansa itsensä. Tajusin eilen, etten ole pukeutunut nätisti vähään aikaan, en ole jaksanut murehtia hiusteni ulkonäköä, en ole jaksanut hoitaa ihoa, en oikeastaan mitään mistä yleensä murehdin ja nautin. Eilen sain kuitenkin hiukset kuntoon, vähän huonoja latvoja pois ja väriä päälle, vaatekaapin uumenista kaivoin värikkäitä vaatekappaleita ja syksyyn sopivia.

Arki on siis alkanut. Parisen viikkoa sitten alkoi taas työssäoppiminen tutulla korjaamolla(viimeinen vuos opiskelua, iiiikkkk!). Pitkät päivät raskaita hommia, töiden jälkeen pakolliset asiat hoitoon, kaupassa käynti, kotona siivoilua, kokkailua, huomisen eväät, suihku ja nukkumaan.Viisi päivää viikossa. Ei mikään ihme että viikonloppunakaan ei jaksaisi oikein mitään.

Vaikka tämä "jaksamattomuus"ei vielä pelota, hoidan hommani ja elän stabiilia elämää, silti, silti käy mielessä jos nyt parin upean vuoden jälkeen mieli romahtaa. Mutta, kuitenkin mä uskon itseeni, ja uskon mitä muut ihanat ihmiset mulle sanoo ja tsemppaa<3. Damn you, syksy.

Reippaana kohti syksyä!

Prague!

Kesä oli ihan mahtava, ja kohokohdaksi muodostui viime kuussa poikaystäväni kanssa tehty Prahan reissu!

Reissumme kesti viikon, lähtö oli perjantaina ja paluu seuraavana perjantaina. Haluan kertoa, että ei, emme suunnitelleet koko viikolle mitään, emme tsiigailleet karttoja ja kohteita valmiiksi, vaan menimme päivä kerrallaan ja otimme reissun seikkailuna. Ainoat suunnitellut asiat olivat neljä eri yöpaikkaa.

Jännitin ihan sairaasti, mutta en itse kohteen takia, vaan lentämisen takia-en ole koskaan käynyt ulkomailla, paitsi laivalla ruotsissa! Hki- Vantaalle päästessämme olin ihan lukossa, enkä oikein tiennyt miten piti toimia millonkin, pakkohan se yksi yyber kallis olut oli juoda ennen koneeseen astumista. Koneessa jännitykseni purkautuikin sitten hervottomana nauruna, melkein kuin olis ollut huvipuistossa :D

Muutaman tunnin jälkeen saavuimme Prague Vaclav Havel airport:lle, ilma oli erittäin hiostava, wifi kenkkuili, mutta kartat selvitettyämme lähdimme kohti ensimmäistä yöpaikkaa.

Oikeastaan ensimmäisen aamun sekoilujen jälkeen kaikki alkoi mennä vallan mainiosti. Busseilla, tramilla ja metrolla kulki helposti paikasta ja kohteesta toiseen, yleensä päivälle riitti joku puolen tunnin lippu, vaihtoehtoisesti 90min, tai sitten koko vuorokauden, jos olimme esim. vaihtamassa yöpaikkaa toiselle puolelle kaupunkia, lipuillahan kulki siis missä vain julkisessa kulkuvälineessä. Lippujen hinnat taisivat olla muutamassa eurossa.

Kohteina reissulla oli Prague Zoo, ja odotin innolla näkeväni norsuja ekaa kertaa, mutta ronsut olivat jossain piilossa, hah: D Tyydyin kirahveihin ja muihin söpöihin safari elukoihin. Miinusta tuli typeryydestä, paloin pahasti olkapäistä, kun en suojautunut, toinen miinus todella surullisesta jääkarhusta :(

Näkymä Prague Zoo:sta!

Kamulit:)

Kiraffit <3

Mangusteja oli paljon, nää otti rennosti:)

Maasiat oli nokosilla, krhm :D

Surullinen jääkarhu :<


Viikonlopun jälkeen suuntasimme Kutna Horaan junalla, matkaa oli n.75km jollen väärin muista. Liput olivat edulliset ja niillä kulki mihin aikaan tahansa, ja seuraavana päivänä vielä takaisin. Päästyämme perille, huomasimme hostellin olevan aivan aseman vieressä, ja ensimmäistä kertaa tuli kunnon kielimuuri; ihana respan mamma pulputti omaa kieltään ja me vaivautuneena koitimme englantia, kumpikaan ei kielellisesti ymmärtänyt toisiaan, mutta huone saatiin maksettua ja asiat selvitettyä! Kutna Horaan suuntasimme siis Sedlec Ossuaryn takia, eli kirkko, jonka sisällä säilytetään n. 40 000 ihmisen luut! Kirkko oli ihan mieletön, veti hiljaiseksi, ei voinut kuvitella, että luut ovat kuuluneet ihmisille jotka ovat joskus astelleet maan päällä.
Samaisella yhteislipulla kävimme myös Pyhän Barbaran katedraalissa, joka oli kaikessa korkeudessaan mahtava. Päivän päätti ruokailu, parit oluet ja hostelliin nukkumaan.
Luukirkon sisältä







Kutna Horasta siirryimme takaisin "sivistyksen" pariin. Viimeisten päivien yöpaikka sijaitsi muutaman trami pysäkin, tai metro+trami pysäkin päässä. Näin ollen viimeiset päivät kuluivat Prahan keskustan ja niiden nähtävyyksien parissa. Näimme vanhassa kaupungin osassa Astronomisen kellon, emme kuitenkaan missään vaiheessa nähneet sen lyövän, paikalla oli hirveästi turisteja ja olo oli melko ahdistunut. Kansallismuseoon yritimme, mutta se taisi olla remontissa yms, ja vieressä oli kansallismuseon uusi rakennus, jossa oli näyttelynä raha, money makes the world ja sitä rataa. Ihan mielenkiintoista. Yläkerrassa oli näyttely ensimmäisestä maailmansodasta. Sekin ihan ok, mutta liikaa lukemista sisällä pitävät museot ovat vähän..hmmh. Tälläistä oli myös Kommunismi museossa, joka siis oli ihan jees, neukku kamaa täynnä, mutta ei mua saanut lukemaan niitä kaikkia kylttejä..
Astronomical clock


Staré Město, vanha kaupunki.

Národní muzeum


Seuraavaksi oli luvassa seksiä ja kidutusta, kidutusmuseon ja seksivälinemuseon merkeissä. Seksimuseo oli hullun hauska, kaikkea ihminen on joutunut keksimään saadakseen tyydytystä :D Mutta niin on pitänyt keksiä niitä kidutusvälineitäkin ja tapoja, osa jopa hieman oksettavia. Museoiden hinnat taisivat pyöriä alle 10e, jollen väärin muista, ihan ok siis.

Juutalaiskortteleihin ja synagogiin ja ja niihin muihin olimme menossa, mutta totesimme budjetin olevan liian pieni sille+ jonoa oli koko päivän ihan sairaasti. Harmi, ehkä ensi kerralla.
Dancing house


:)

Muuten tuli sitten tutustuttua paikallisiin pubeihin, ravintoloihin, ostoskeskus Palladiumiin, jossa pyörittiin aika useasti etsimässä vähän sitä sun tätä(esim. halpis kengät kun molempien kengät hajosi :D). Olut oli halpaa ja hyvää, Kozel, Staropramen, ja muut paikalliset pirkat ja koffit valuivat hyvin kurkusta alas, ja hintaa oli parhaimmillaan alle euron, tästä huolimatta, ei tullut kunnolla dokailtua, vaan nautiskeltua, välillä jo 11 aikaa aamupäivästä ja oikeastaan pitkin päivää. Miltei kaikissa paikoissa sai poltella tupakkaa sisällä, mikä oli kyllä outoa ja huono juttu meidän keuhkojen kannalta :D Halvan bissen ja naposteltavan perässä kannatti lähteä pois keskustasta päin, johon turistit yleensä jäävät, ne missä turistit käyvät, olivat luonnollisesti kalliimpia.

Ruokakulttuuriin ei sen liieemmin tutustuttu. Mäkki tarjosi aamukahvit, burger king "jotainnopeetaenjaksakävelläjaajatella", Kutna Horassa syötiin pihvit ja perunat, oli hieman sitkeetä ja kummallista. Uuden kaupungin puolelta bongasimme Pizzeria Pavaonin, jossa oli mukava henkilökunta, kiva terassi (tuulettimet katossa aah) kylmää olutta ja hyvää ruokaa. Kuuman ilmaston takia käytiin ainakin kolme kertaa istuksimassa kyseisessä paikassa, kerran tuli syötyäkin, vaikka hikoilun takia ei osannut syödä muuta kuin pizzaa. Mutta oli hyvää.
Sen sijaan iso pettymys oli kivalta näyttävän James Dean ravintelin burgeri annos, sitkeää sämpylästä pihviin, huonon makuista ja ihan törkeän kallista, jäi oikein paha mieli kummallekkin. Aina ei voi voittaa.

 Kasvispaikat olivat varmaankin jossain kiven alla, turisti hinnoissa tai niitä ei yksinkertaisesti ollut paljoa, tämän takia sallin itselleni lihasta nauttimisen, näiden 10kk lihattomuuden jälkeen ;D Parilla kympillä tais pärjätä kaksi ihmistä syömässä, ja pubissa ja ravintolassa piti aina muistaa antaa tippi, onneksi tämän tiesimme etukäteen!

Hypermarkettien ja pikkumarkettien asiointi jäi pelkästään juomisen ja kaiken tarpeellisen hakemiseen, aurinkorasvaa, juotavaa, juotavaa. Hypermarketista tarttui myös mukaan hiusväri, ehkä maailman paras ripsari ja eyelineri, hintaa tuli n.10e, joka oli ihan kiva juttu :3 Muiden ruokatuotteiden hintaa ei tullut katseltua. Turisti mestoilla oli tietty matkamuisto puodit, jotka olivat tulvillaan kristallia, marionetteja, nukkeja, i <3 Prague tuotteita yms,.näissäkin käytiin etsimässä toisen osapuolen perheelle tuliaiset :) Oma ainut tuliainen taisi olla Doctor Who Dalek paita, johon rakastuin syvästi, tämä löytyi Comics point- sarjakuvakaupasta, jossa tuli pyörittyä myös aika monta kertaa, hih :D

Matka oli kaikinpuolin hyvä, kielimuurista viis, kaikesta selvittiin. Missään vaiheessa ei kusetettu rahojen ja maksamisen suhteen, ei ollut varkaita perässä, majotus oli pääosin ok,ilmat suosivat liiankin hyvin,  kulkeminen helppoa ja maisemat kauniita. Suosittelen Prahaa, jos ei pidemmäksi aikaa, niin viikonloppu reissuksi!



sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

If i could save time in a bottle.

Hiekkalinna/Lpr
Järkyttävää kuinka nopeasti tää loma menee, enää vajaa kuukausi ja takas arjen pariin!:O

Mutta, eikös se niin ole, että aika menee kuin siivillä kun on hauskaa?

Tähän mennessä olen nautiskellut rakkaani kanssa tampereen puolella terasseista ja hyvästä ruuasta.

Kesäkuun puolivälissä reissailin itseni kotopuoleen lappeenrantaan. Muutaman päivän hengailin porukoilla, kävin siskon kanssa kiertämässä sataman ja hiekkalinnan, jossa teemana tänä vuonna musiikki, nätin näköisiä oli patsaat taas.
Pääsin myös vihdoin katsomaan ihanaa veljen tyttöäni, purskahdin itkuun kun näin tämän pienen!:D Tyttö sai kesäkuun lopussa nimekseen Sofie Serafina, ja minä olen ylpeä sylikummi. Kuulemma kuulostan kummilapsestani puhuessa siltä, että minulla olisi vauvakuume, phyh.

Reissuun mukaan perässä tuli myös rakkaani, ja tottahan käytiin kotona näyttäytymässä, kaikki menikin vallan mainiosti, osapuolet tulivat toimeen ;) Kiertelimme loppuviikon satama/linnoitus aluetta, söimme hyvin ja kai sitä parit juomat nautittiin tovereiden kera.

Hiekkalinna/Lpr
Juhannusviikko meni puolestaan toisen osapuolen vanhempien luona, kissat tulivat mukaan ja nauttivat olostaan(oli niin paljon enemmän tilaa juosta)vaikka ihmisillä menikin sitten hermot välillä. Rakkautta, landen rauha, jalkapalloa, sauna, kaljaa...mitä muuta siinä nyt tarvii, oli meinaan eka juhannus ilman ördäilyjä,huh.

Juhannuspäivänä saatiin idea katsella vähän halpis lentoja(kesäkuun alussa piti lähteä berliiniin,mutta...) ja nyt tilanne on se,että perjantaina suuntaamme viikoksi Prahaan!! Olen niiiiin innoissani ja stressaantunut, koska en ole koskaan lentänyt, saati käynyt missään ulkomailla :o Eli juttua tulossa ainakin tästä reissusta!
 PusPus!

Instagram: poisoncherrym




perjantai 6. kesäkuuta 2014

Art is the weapon

Pitkästä aikaa tuli piirreltyä, tosin mallista ja kyllä huomas kun ei ole koko alkuvuoteen piirrellyt mitään : < Jos nyt kesällä olisi aikaa! Nykyään töissä tykään käyttää Derwentin Inktense värikyniä, joita voi levittää vedellä ja lopputulos on mustemainen/tussimainen, näiden seurana ihan tavalliset Stabilon ohut kärkiset tussit ja graphic mustat tussit. Pitäisi ehkä päivittää välineitä, mutta toisaalta kun tottuu johonkin ni...

Mun ikuinen tyttöihastus, Victoria van Violence <3

Maleficent 2014, ihan vaan koska wow.


Cottoncandy

:3
Oli muuten täydellinen meikki päivä, menny viime aikoina hermot mm. kulmien kanssa -.-

Itse leikkaamani pottamalli hiuksissa sai uuden ihanan värin, vaikka hiukset kärsi kyllä ihan tajuttomasti värinpoistosta! Väri ei ees oo mitenkään tasanen, mut mä tykkään täst VaaleenpunaKellertäväOranssihtavaHamppuHattara-fledasta <3

Kesäloma ei nyt vissiin ole mua varten, tunnen suurta turhautumista, koska ei oo mitään tekemistä, vaikka ei tarvis välttämättä ollakaan. Huomenna olis tarkotus kuitenkin osallistua pirkanmaan prideihin, ja nähä tovereita. Sunnuntaina tää bööna pääsee vihdoin kotikonnuille Etelä-Karjalaan, perhe ja ystävät odottaa puolen vuoden tauon jälkeen!<3

tiistai 27. toukokuuta 2014

Stressieläin

On taas vierähtänyt tovi, jos toinenkin. Milloin tuli kesä ja mihin viikot on menneet?

Se olis huomenna tän (m)asentajan viimeinen aamuherätys ja sit lähden kesälaitumille.
Työssäoppiminen on mennyt niin vauhdikkaasti, että en ole tajunnutkaan, että ollaan jo näin loppusuoralla.Viime viikot on olleet kuitenkin hyvin stressaavia, niin stressaavia, että elimistö alkoi huuta apua ja meinasin palaa loppuun.
Koska työssäoppiminen on mennyt niin hyvin, ajateltiin, että voisin kokeilla jos pääsisin viimeisen vuoden opiskelemaan 2+1 mallilla, eli oppisopimuksella. Idea kuulosti hyvältä, tässä kuitenkin ehtona, että kahden vuoden kaikki opinnot on suoritettu. Noh, kurssejahan oli vähän rästissä..

Aloin innoissani ottamaan yhteyttä opettajiin ja sovin rästikokeista ja tehtävistä. Miltä kuulostaa tehdä 10 viikon kurssi kolmessa päivässä? Istua yötä myöten koneella näpyttelemässä? Ei kovin hauskalta, ja tämähäm pahensi vain stressiä, jolloin koko oppisopimushomma alkoi jäämään taka-alalle ja ns.luovutin jo ajatuksen suhteen.

Tänään kävin kuitenkin tenttimässä viimeisen kokeen ja palautin tehtävät. Viimeinen työpäivä oli haikea. Kävin morottamassa omaa ryhmänohjaajaa koululla ja näin muita koulun henkilökuntaa, ja sain vain kommenttia kuinka puhelias ja ulospäinsuuntautunut olen ja kuinka hyvältä näytän! Alkuvuoden ahertamisella ja työllä on siis ollut huima vaikutus ja olen ihan erilainen Milla kuin vielä tammikuun alussa. Hyvät uutiset tuli myös siinä, että syksyllä on ensimmäinen jakso työssäoppimista, joten pääsen samaan paikkaan jatkamaan, woooohooooo! Huomenna tästä vielä keskustelua, mutta ai että olen onnellinen, ja miljoona kiloa stressiä putosi pois harteilta!

Mä olen iloinen tilanteesatani, se mihin oon päässyt muutaman viime vuoden aikana. Nyt on kaksi vuotta opiskelua takana, mä olen ajantasalla, ja vuoden päästä valmistun ammattiin, that feel's so great. Ihanaa myös kuulla läheisiltä, kuinka ylpeitä minusta ovat.
 Kesäloma alkakoon, aikaa nukkua, rakastaa, tehdä näitä omia juttuja ja antaa pään levätä!<3

Lisää kuvateksti


Tää leikkas ite tukkansa polkaks, tuntu pahalta, mutta oli latvat niiin hamppua et ei auttanu mikään muu, ja oon ylpeä suorituksestani :D


torstai 24. huhtikuuta 2014

"Unwashed and somewhat slightly dazed"

Pitkästä aikaa blogin parissa. Jostain syystä on tullut unohdettua tämä, ja pitäisi varmaan hahmotella etukäteen mitä tänne rustailisi. Ryhdistäydy nainen! (vinkkejä muuten otetaan vastaan,kiitos).

Viime viikot on ollu..arkisia? Kuitenkin joitain ihmeellisiä asioita on tapahtunut;

Minusta tuli päälle viikko sitten täti, kun veljeni ja hänen tyttöystävänsä saivat terveen tyttövauvan! Veljeni on minua nuorempi, ja olin alusta asti hieman näreissäni vauva uutisesta(for real, tähän lisäksi mustaa huumoria vauvoista yms, ei kovin kivaa kuultavaa), mutta nyt kun olen saanut kuvia tästä pikkuisesta, niin hellyin kyllä täysin ja olen onnellinen veljeni puolesta. Helppoa ei varmaan tule olemaan, mutta onneksi tämmönen isosisko kuuntelee ja auttaa kaikin keinoin täältä kaukaakin. Tänä samaisena päivänä kun vauva syntyi, pikkusiskoni täytti 18-vuotta, mihin nää vuodet menee?

Toinen aivan mielettömän ihana juttu on se, että mä olen rakastunut. Mä olen löytänyt ihmisen, joka saa mut hymyilemään ja jonka kanssa mä voi olla oma itseni ja jonka kanssa voi puhua kaikesta. Mä tunnen itseni kauniiksi, ja voin henkisesti hyvin. Itsetunto on noussut. Edes stressiä aiheuttavat asiat ei yksinkertaisesti stressaa, mä hymyilen kaikille ja kaikelle, niin että mun naamaan sattuu, hah! Vaikka suhde on aika alussa, tää tuntuu kuitenkin pitkästä aikaa terveeltä suhteelta kaikin tavoin. Love is in the air!

Työssäoppiminen on jatkunut rutiininomaisesti, pientä takkuilua oli yksi viikko, kun en oikein saanut nukuttua ja myöhästelin, varmaan niillä huudoilla oli se vaikutus, että nyt herään viiden jälkeen automaattisesti joka aamu. Jotain positiivista kuulin myös kesätyö rintamalta, we'll see ;)

Kesä tulee, ja mä niin nautin kun ei tarvitse toppautua aamulla enään niin lämpimästi, ulkona istuskelu on mukavaa puuhaa ja onhan terassitkin jo tsekkailtu ;D Nyt jatkan flunssa/allergia koomailua ja koitan tehdä jotain hyödyllistä, adios!


Tukka kasvaa ja kaipais leikkuuta or something.
Käytiin katsomassa kapteeni amerikka ja innostuin sit piirtelee pitkästä aikaa...
Tämmösiä nopeita on kerennyt piirtelee viime aikoina, pitäs taas ihan ajan kanssa piirrellä : /

torstai 3. huhtikuuta 2014

Positive thinking.

Varoitan jo heti alkuun, että tää päivitys sisältää paljon positiivista ajattelua ja asioita, joidenkin mielestä kun niitä fiiliksiä ei saisi jakaa mihinkään julkisesti, voi tulla paha mieli..

Suoritin pari viikkoa sitten 10 viikon työssäoppimisen loppuun, näytöistä tuli hyvät numerot ja muutenkin moitteetta suoritin nuo viikot!
Palasin viime viikolla kouluun, ja ahdistuin samantien. Mietin koko ajan tekosyitä vain lähteä pois, en muistanut kuinka yksinäistä siellä on, kukaan ei vastaa kysymyksiin, kukaan ei harrasta minkäänlaista kommunikaatiota, kukaan ei syönyt kanssani. Toinen asia joka ahdisti, oli se, että koulussa töitä ei ole paljoa. Meidät jaetaan muutaman hengen ryhmiin, ja porukalla tehdään jokin työ, turhauttavaa minulle, koska työ motivaationi kasvoi työssäoppimisen aikana ihan älyttömästi, 8h kellon tuijottamista ei sovi minulle, saati maanantai vapaat.
Kävin sitten toisena koulupäivänä keskustelua ryhmänohjaajani kanssa, purin tuntojani, ja opettaja saikin idean; suorittaisinko tämän jakson ja kurssin työssäoppimalla samassa paikassa? Muutama puhelu ja keskustelua, ja näin olin lähdössä takaisin korjaamolle työssäoppimaan! Sitä hymyn määrää ja hyvänolon tunnetta kun painelin himaan, pääsin takaisin aikuisten ihmisten pariin tekemään oikeita hommia, niin paljon kun niitä riittää, minun ei tarvitse olla yksin ja odotella tyhmänä apua, kun sitä saa ihan vain kysymällä, ja mikään kysymys ei ole tyhmä.

Tämän lisäksi suunnitteilla on 2+1 malli, eli yritetään jos pääsisin samaiselle korjaamolle, tai jollekkin muulle oppisopimuksella viimeiseksi vuodeksi, se kun tuntuisi luontevammalta minulle. Tämä "työssäoppimis"putki vaikuttaisi myös vain positiivisella tavalla työllistymis mahdollisuuksiini.

Asiat rullaavat näiden osalta siis hyvin. Aion viimeinkin valmistua vuoden päästä alalle, josta oikeasti pidän! Autoala on siitäkin kiinnostava, että tekniikka kehittyy koko ajan, ja opiskeltavaa riittää jatkuvasti.

Tunnen itseni aikuiseksi, ja työllistyminen ei ole enää "hyi onks pakko" vaan aika jota odotan. Olen ylpeä itsestäni, ja minulla on ihmisiä elämässäni jotaka ovat iloisia puolestani.

Kuitenkin on niitä ihmisiä, joista minun pitäisi vain päästä eroon. Turhia jarruttavia ihmisiä, jotka väittävät minun muuttuvan itsekeskeiseksi p*skaksi, joka haluaa tehdä vain duunia ja rahaa ja kaikki muu unohtuu.

Nämä ihmiset ovat sitten niitä jotka ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä ja vähään, sossusta hetaan koko elämä rahaa, ei opiskella ammattia, ei harrasteta muuta kuin kaljoittelua. Niitä ihmisiä, joita näen kun matkustan 270km, ja jotka eivät pysty kanssani tekemään muuta kuin ryyppäämään, sosiaalisesti rajoittuneita ihmisiä. Niitä, jotka eivät koskaan matkusta minun takiani, vaikka kuinka on puhetta.
Ihmisiä, joilla on kaikki puheiden mukaan hyvin, mutta silti pitää lainailla rahaa ja tehdä palveluksia, ihan vain että nämä ihmiset pääsevät ilottelemaan.

Jos elämään on niin tyytyväinen, "minulla on kaikkea mitä tarvitsen, minä pärjään" niin miksi pitää elää muiden siivellä? Miksi pitää kiukutella kaikesta, ja miksi minut pitää haukkua huonoksi ihmiseksi, kun haluan edetä elämässäni? Olen ollut avuksi ja tsempannut, mutta saan itse kakkaa niskaan. Ihmistä kun ei voi auttaa ilman, että se itse sitä haluaa.
Mutta kuinka poistaa menneisyys ja sen ihmiset elämästä? Helpommin sanottu kuin tehty.

Näistä negatiivisista asioista huolimatta, aion jatkaa kevättäni mielekkäissä puuhissa autojen parissa, treffailla mielenkiintoisia ihmisiä, tehdä kunnon kevät siivouksen, suunnitella kesää ja sen menoja ja nauttia auringosta ja ihmisistä, joiden kanssa minun on hyvä olla!

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Live fast, die young.

Olen havainnut itsessäni nyt hyvin paljon laiskuutta viime aikoina. En ole "kerennyt" kuin juoksemaan kodin ja töiden väliä. En ole "kerennyt" vapaa-ajalla mitään.Tähän lisäksi vielä murheet ja stressi.

Pari keväisen näköistä viime viikkoa on siis mennyt vain stressatessa. Mitään uutta ja erikoista ei ole tapahtunut. Päivät häviää ja niistä ei jää mitään mieleen, joskus näinkin päin.

Stressin aiheena ei ole mikään muu, kuin se ainainen raha. Kävin innoissani ottamassa värit ensimmäiseen tatuointiini, jonka tuossa marraskuussa hakkautin iholle. En ajatellut kuinka hyvin se kaataisi mm. tämän kuun budjetin,vaikka olin säästänyt jokusen euron sitä varten(+mun iho ei halunnut imaista kaikkia värejä, joten tiedossa lisää väritystä,ärrr).

Seuraavaksi hajosi puhelin. Kahtena aamuna nukuin pommiin, ennenkuin tajusin, että koko puhelimessa ei toimi enää herätyskello (kiukutti, koska työssäoppiminen on sujunut moitteettomasti ja nyt omasta mielestä mokasin pommiin nukkumisella, vaikka aika inhimillistä tuo kuulemma on....). Eli uuden puhelimen hankinta.

Tämä viikonloppu sentään vähän piristi, ihana siskoni tuli kyläilemään Lappeenrannasta. Kiertelimme koko lauantain kaupungilla ja kirppiksillä, ja hauskaa oli, vaikka ei mitään sen ihmeellisempää tehty. Sisko löysi mieleisiään juttuja ja mun levyhylly täydentyi taas yhdellä psychobilly albumilla! Ja ostin sen uuden puhelimenkin. Älylaite, jota en osaa edes kunnolla käyttää vielä, voi elämä.

Nyt orientoidun viimeiseen alkavaan työssäoppimis viikkoon, yhden näytön täydennys vielä ja kaikki olis hoidettu, sitten takaisin masentumaan koululle :(

Kevättä on rinnassa kuitenkin ja perhosia vatsassa, tästä olen innoissani ;)
Vihdoin pirteempi väri päässä, crazy colorin bordeaux, joku aniliininpunanen, auringossa kyl ihan pinkki <3

"stay, stay back baby i'm the wrong one"

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Show me how you burlesque!

Tämä naikkonen palasi arjen pariin tänään, huhhuh!

Viime viikon hiihtoloman ehdoton kohokohta oli Helsinki Burlesque Festival 2014!!
Perjantaina lähdin aamupäivällä junaillen kohti Helsinkiä, pyörin seurani kanssa ympäriinsä ja myöhemmin illasta lähdimme kohti kulttuuriareena Gloriaa.

Rakkaan ystävättäreni mies oli siis ostanut ystävälleni lahjaksi aitopaikat, joka sisälsi neljä paikkaa ja minä sain kutsun, ihanaa!

Olin ensimmäistä kertaa katsomassa burleskia livenä, ja olen täysin myyty! Kaikki se kimallus, musiikki, tasselit, kauniit ladyt ja ihastuttavat miehet ja tottakai paikalle saapuneissa ihmisissä riitti katseltavaa, niin ihania ja mielikuvituksellisiakin asuja. Ilta oli aivan mieletön ja en ole pitkään aikaan myöskään nauranut niin paljon skumppahumussa kuin tuona iltana. Esitysten loputtua jammailimme lavalla esiintyjien kanssa ja tarttui minulle ihan omat tasselitkin mukaan ;)  Niinkuin 50's, vintage ja pinup, burleski on myös erittäin lähellä sydäntäni ja toivon, että joku päivä olisi mahdollista tehdä ja harrastaa senkin parissa ;)

;) 

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Feeling good, but busy!

Trallallaa, päivät ja viikot vaan sujahtelee ohi ennekuin kerkiää edes tajuamaan!

Pitkälti viime viikot on kuluneet työssäoppimisen parissa "himasta duuniin ja duunista himaan, mä hampaita pestäkseni kai elän", ja arkielämään ei ole sitten muita juttuja mahtunut. Viikonloput ovat olleet loisteliasta nukkumisen juhlaa :D

Tällä hetkellä vietän ansaittua hiihtolomaa, tosin hyvin köyhänä, joten ei tässä paljoa juhlita. Olen kärsinyt pahemman luokan hiuskriisistä, en vain vielä tiedä mitä näille tekisi, tällä hetkellä hyvin mystisen sekasotkun väriset ja huonokuntoiset :(

Aikaa on ollut vihdoin käydä vaatekaappia läpi (kirpparilta tarttunut niin paljon kaikkea uutta mukaan) ja ilokseni olen huomannut että kiloja ja senttejä on lähtenyt ruumiista, pari "kyllä mä näihin itteni tungen joku päivä" vaatetta meni kuin menikin ylle, ja sekös sai mielen iloiseksi! En siis tarkoituksella laihduta, mutta lihattoman ruokavalion jälkeen paino on pudonnut ja nyt raskas fyysinen työ ja säännölliset ruokailu ajat ovat edesauttaneet pienentymistä. Kiva olisi vähän urheillakin, ehkä joku päivä...

Ylihuomenna olisi tarkoitus sentään lähteä stadiin BurleskiFesteille, oih mitä ihanuutta!<3
Kevät tuo tullessaan myös kaikkea muuta kivaa, keikkoja ja tapahtumia, jesjes.
Koitin olla nätti ja keltainen.

Olin lähdössä joku ilta ulos, feeling good ;)


Tuskastuin, laitoin vihreitä raitoja, jotka oli loppujen lopuks tosi tunkkasen värisiä(kuva valehtelee)länttäsin violettia päälle ja nyt sekin väri on poissa, ja tukka on oikeasti kauhea.Jotain pirteetä ja pinkkiä kiitos! <3

tiistai 28. tammikuuta 2014

I,myself,am a crazy cat lady.

Täällä Tampereella mun perheeseen kuuluu itseni lisäksi kaksi poikaa. Karvaista sellaista. Meet the boys!:

Takana näkyy mulkosilmä Osku, etualalla Herra Karvinen(kurhinen,kurppana,kurpitsa,gurpatsova,karppana,mitä näit ny on...:D)
Karvinen on ollut mulla jonkun 3½v ja se on 6-vuotias herra. Oskun otin Karputskin seuraksi n.3v sitten ja ikää sillä on se päälle 3v.
Herra Karvinen on vähän kummallinen ja aika hienostunut kissa yksilö. Mulle tulee helposti mieleen Kissojen valtakunta- elokuvan kissaparoni! Iästään huolimatta, Karvinen on aina pysyny hirveän pienikokoisena :D Huomaamaton ja erittäin paljon rapsutuksista tykkäävä kisuli <3
Osku sitten taas on edellisen vastakohta : D Se kasvoi aika suureksi ja komeaksi kolliksi! Leikkisä kaveri, kaikesta mitä voi liikutella lattialla edestakas,saa hyvän lelun. Juomapillit on yks asia mistä se diggaa ihan älyttömän paljon,se juoksee semmonen suussa ja murisee kaikille, silmät alkaa kiilua kun se näkee pillin jossain : D Tykkää kans tehä pesää mun sänkyyn, ei pysy kauaa pedattuna!
Nää kaverit on aiheuttanu mulle paljon päänvaivaa, reissaamiset pitää aina ajatella kissojen ehdoilla yms : D Mutta, on se silti kiva, että kotona oottaa kaks kehräävää kattia sen pimeyden lisäks :)
Nimet oli aluks vitsi, mut ne sopi sit aika hyvin, vielä sitä Eskoa ootellessa ;D

lauantai 25. tammikuuta 2014

Many faces of 2013.

Mulla on satoja kuvia koneella omasta lärvistä. Just aikani kuluks niitä järjestelin, ja huomasin kuinka monta kertaa sitä vuodessa vaihtaa tyyliä! Vaan, mä tykkään olla sellanen kameleontti, juuri nyt houkuttas värjäillä taas shokkiväreillä kun kasvatus proggis on edenny aika hyvin, vuosi ilman leikkaamista, mitä nyt otsista leikkailen ja kesällä oli sivukalju, snif. Ehkä tässä kevään tullessa saa taas jonkun hienon idean!
Tässä ei ees välttämättä oo kaikki viime vuoden nassut :D

perjantai 24. tammikuuta 2014

Opiskelu ja sen varjopuolet.

Kylmät pakkas viikot kuluu ratiritirallaa niin nopeesti et ei ehdi mitään tehdä!

Tosiaan menossa on 10vko työssäoppiminen autokorjaamolla ja päivät on venyny aina 5.30-17.00 asti, ja lopputulos on sillon päikkärit, ruokaa, suihku ja nukkumaan! : D
Alotin autoasentaja opiskelut sykysllä 2012, ja oon tykänny ihan hirveesti olla, varsinkin nyt kun pääsi oikeaan työympäristöön.

Oikealla alalla tunnen olevani vihdoin, vaikka eipä aikasemmin ole tullut opiskeltua kuin vaatetusalaa, sitäkään ei loppuun asti päässy, elämän -ja mielentilan takia.
Toki kaikki ei mee aina niinkuin elokuvissa, mulla oikeastaan koko kouluelämä on ollut jollain tavalla ankeeta, siihen syynä tietysti valivali kiusaaminen.

Mä muistan jo ensimmäisen tilanteen peruskoulun ekalla luokalla, kävelin ekoja kertoja yksin kotiin, kun pojat saarto mut pyörillä ja alko sylkemään ja tönimään mua, juoksin kotiin niin kovaa ku pääsin, henki vinkuen kun silloin kärsin pahemmanlaisista astmaoireista.

Sen jälkeen oikeestaan joka vuos oli jotain, kaikista eniten oon kuullu olevani läski(silloinkin kun olin tikku) ja tyhmä, ruma ja lihava, outo hiljanen tyttö.
Ylä-asteella tuli alotettua sit viinan vetäminen, helppo oikotie päästä piireihin ja saada hyväksyntää, no hyväksyntää tuli, mut tuli sitä tehtyä kaikenlaista tyhmää.
Vaatetus-alan opiskelut meni aika samaa rataa, tosin siinä vaiheessa kun muutin omilleni, täytin 18v, ja aloin nauttia elämästä aikuisena(eli dokasin ja mokasin), ei koulu kuulunu enää suunnitelmiin. Ne muutamatkin kaverit koulusta jäi, sillon harvoin kun pääsin paikalle, sain vaan paskaa niskaan.
Loppujen lopuksi alkoholin, lääkityksen puuttumisen, koulussa kuultujen huhujen ja kaiken muun paskan keskellä aloin satuttaa itseäni. Elämä heitteli, osasto reissujen, yliannostuksien ja syrjäytymisen ja dokaamisen ansiosta, koulu oli parempi lopettaa tuolloin, "laita ittes ensin kuntoon ja mieti sit tulevaisuutta":

Muutama vuos siinä meni, että sain taas kiinni elämästä ja haettua kouluun. Mä muutin peloissani Tampereelle, ja alotin innoissani koulun ja opiskelun, aattelin että nyt voi tutustua uusiin ihmisiin(vaikkaki 6v nuorempiin), kukaan ei tiedä musta mitään ja mä voin oikeesti hyvin!
Sitä kesti ehkä pari kuukautta, kunnes se sama alko uudestaan;selän takana puhuminen, ihan avoimet "hyi helvetti"kommentit ja ulkopuolelle jättäminen.
Mulla oli koulun alussa vihreä tukka, ekan vuoden aikana myös pinkit, violetit, punaset, vaaleenpunaset, blondit, vihreet taas, pinkit taas ja nyt koko syksyn oli violetit. Mulla on oma tyyli ja mä tykkään siitä. Mä en voi ymmärtää kuinka ulkonäkö voi haitata jonkun toisen elämää? Mä myöhästelin, jätin päiviä menemättä, koska en jaksanu, jäin vaan kotiin itkemään ja vihaamaan itteeni. Pari vuotta mä kerkesin jo nauttia itsestäni, ja sit aloin kanssaihmisten kommenttien takia miettiä, mikä mussa on vikana?

Noo, siellä pidettiin sitten koko luokan kesken tuokioita, joissa muistutettiin ettei ketään kiusata, jaadajaada. Luokka vaihtui(jakaantui)viime vuoden alussa, mutta nyt koen olevani vielä yksinäisempi. Onneksi en kuitenkaan ole antanut sen lannistaa, koulun henkilökunta tietää näistä ja auttavat puheillaan jaksamaan ja tsemppaamaan, mä olen parempi kuin ne muut.
Sen takia olen ollut myös iloinen ja hehkuttanu työssäoppimista, mä olen aikuisten ihmisten keskellä, jotka auttaa jos tarvii, jotka puhuu,ja nauraa.Ei tarvi aamusin miettiä, mitä paskaa on tulossa niskaan, ei ahdista, ei itketä. Tunnen sitä samaa intoa autoalaa kohtaan kuin koulun alussa, ja haaveena olisi opiskella viimeinen vuosi työssäoppimalla, tai jotenkin muuten. Oon vahvempi ku koskaan ja täynnä positiivisuutta.

Nyt rennon viikonlopun viettohon, oottamaan maanantaita ja töitä(ihan hullua)!:D
Murr,tukka vaan tummenee!


tiistai 14. tammikuuta 2014

Holidays and stuff.

Hyvin alkoi tämä blogin kirjoittelu!:D

Tosiaan viime kuussa kauan odotettu joululoma painoi päälle, oli aika siirtyä täältä Tampereelta kotikulmille Lappeenrantaan, perheen ja ystävien pariin ja hiljentyä ja poistua "somesta".

Olen 1,5 vuotta sitten vasta muuttanut Tampereelle, luonnollisesti opiskelun perässä, Lappeenrannassa vierailen kuitenkin usein, niin paljon siellä on tärkeitä ihmisiä, mutta en enään koskaan halua asua siellä. Täällä koen olevani onnellisempi, ja viimeistään tänne muuttaessa oli aika aikuistua ihan oikeasti. Rakastan tätä kaupunkia ja meininkiä, harmillista on etten ole vielä hirveämmin uusia tovereita saanut, mutta ehkä niitäkin alkaa löytyä (mutta miten aikuisena tutustutaan ja saadaan uusia sydänystäviä?).

Lomailu teki hyvää, tuli juhlittua ja jaettua iloja ja suruja. Jouluna ei tuntunut joululta, mustaa ja sateista. Ruoka oli yhtä maittavaa kuin ennenkin, vaikka nyt en tarttunut hirvi ja hevospaisteihin, lihattomaan lokakuuhun jäi koukkuun ;) Uusi vuosi vaihtui vallan villeissä menoissa, jatkui ihan kaksi päiväiseksi juhlinnaksi : D  Pari viikkoa meni nopeaan ja oli aika palata arkeen, mitä stressasin ihan älyttömästi ; edessä oli 10vko työssäoppiminen, ihan oikeassa korjaamossa!

Kiirettä siis pitää, pitkiä ja raskaita päiviä, mutta ihan oikeita hommia, ja olen ennemmin tuolla, kuin koulussa (there's a reason for that,mutta siitä myöhemmin).
Tässä hieman kuva fiiliksiä viime viikoista :) Later!

OI!
Siskon kanssa saatiin aivan upeita pipareita aikaseks, burned, kidney, fat, totoro, tardis....
Mummolla oli kaunis kuusi :)
Rakas ystävätär toi tuliaisen Berliinistä ;)
Vanhemmilta lisää Marilyniä, sisustus koostuu Marilynistä ja Hello kittystä : DD
Tukka muuttui vähän tummemman ruskeaksi, i fucking hate it.T:Shokkivärien suurkuluttaja!