tiistai 28. tammikuuta 2014

I,myself,am a crazy cat lady.

Täällä Tampereella mun perheeseen kuuluu itseni lisäksi kaksi poikaa. Karvaista sellaista. Meet the boys!:

Takana näkyy mulkosilmä Osku, etualalla Herra Karvinen(kurhinen,kurppana,kurpitsa,gurpatsova,karppana,mitä näit ny on...:D)
Karvinen on ollut mulla jonkun 3½v ja se on 6-vuotias herra. Oskun otin Karputskin seuraksi n.3v sitten ja ikää sillä on se päälle 3v.
Herra Karvinen on vähän kummallinen ja aika hienostunut kissa yksilö. Mulle tulee helposti mieleen Kissojen valtakunta- elokuvan kissaparoni! Iästään huolimatta, Karvinen on aina pysyny hirveän pienikokoisena :D Huomaamaton ja erittäin paljon rapsutuksista tykkäävä kisuli <3
Osku sitten taas on edellisen vastakohta : D Se kasvoi aika suureksi ja komeaksi kolliksi! Leikkisä kaveri, kaikesta mitä voi liikutella lattialla edestakas,saa hyvän lelun. Juomapillit on yks asia mistä se diggaa ihan älyttömän paljon,se juoksee semmonen suussa ja murisee kaikille, silmät alkaa kiilua kun se näkee pillin jossain : D Tykkää kans tehä pesää mun sänkyyn, ei pysy kauaa pedattuna!
Nää kaverit on aiheuttanu mulle paljon päänvaivaa, reissaamiset pitää aina ajatella kissojen ehdoilla yms : D Mutta, on se silti kiva, että kotona oottaa kaks kehräävää kattia sen pimeyden lisäks :)
Nimet oli aluks vitsi, mut ne sopi sit aika hyvin, vielä sitä Eskoa ootellessa ;D

lauantai 25. tammikuuta 2014

Many faces of 2013.

Mulla on satoja kuvia koneella omasta lärvistä. Just aikani kuluks niitä järjestelin, ja huomasin kuinka monta kertaa sitä vuodessa vaihtaa tyyliä! Vaan, mä tykkään olla sellanen kameleontti, juuri nyt houkuttas värjäillä taas shokkiväreillä kun kasvatus proggis on edenny aika hyvin, vuosi ilman leikkaamista, mitä nyt otsista leikkailen ja kesällä oli sivukalju, snif. Ehkä tässä kevään tullessa saa taas jonkun hienon idean!
Tässä ei ees välttämättä oo kaikki viime vuoden nassut :D

perjantai 24. tammikuuta 2014

Opiskelu ja sen varjopuolet.

Kylmät pakkas viikot kuluu ratiritirallaa niin nopeesti et ei ehdi mitään tehdä!

Tosiaan menossa on 10vko työssäoppiminen autokorjaamolla ja päivät on venyny aina 5.30-17.00 asti, ja lopputulos on sillon päikkärit, ruokaa, suihku ja nukkumaan! : D
Alotin autoasentaja opiskelut sykysllä 2012, ja oon tykänny ihan hirveesti olla, varsinkin nyt kun pääsi oikeaan työympäristöön.

Oikealla alalla tunnen olevani vihdoin, vaikka eipä aikasemmin ole tullut opiskeltua kuin vaatetusalaa, sitäkään ei loppuun asti päässy, elämän -ja mielentilan takia.
Toki kaikki ei mee aina niinkuin elokuvissa, mulla oikeastaan koko kouluelämä on ollut jollain tavalla ankeeta, siihen syynä tietysti valivali kiusaaminen.

Mä muistan jo ensimmäisen tilanteen peruskoulun ekalla luokalla, kävelin ekoja kertoja yksin kotiin, kun pojat saarto mut pyörillä ja alko sylkemään ja tönimään mua, juoksin kotiin niin kovaa ku pääsin, henki vinkuen kun silloin kärsin pahemmanlaisista astmaoireista.

Sen jälkeen oikeestaan joka vuos oli jotain, kaikista eniten oon kuullu olevani läski(silloinkin kun olin tikku) ja tyhmä, ruma ja lihava, outo hiljanen tyttö.
Ylä-asteella tuli alotettua sit viinan vetäminen, helppo oikotie päästä piireihin ja saada hyväksyntää, no hyväksyntää tuli, mut tuli sitä tehtyä kaikenlaista tyhmää.
Vaatetus-alan opiskelut meni aika samaa rataa, tosin siinä vaiheessa kun muutin omilleni, täytin 18v, ja aloin nauttia elämästä aikuisena(eli dokasin ja mokasin), ei koulu kuulunu enää suunnitelmiin. Ne muutamatkin kaverit koulusta jäi, sillon harvoin kun pääsin paikalle, sain vaan paskaa niskaan.
Loppujen lopuksi alkoholin, lääkityksen puuttumisen, koulussa kuultujen huhujen ja kaiken muun paskan keskellä aloin satuttaa itseäni. Elämä heitteli, osasto reissujen, yliannostuksien ja syrjäytymisen ja dokaamisen ansiosta, koulu oli parempi lopettaa tuolloin, "laita ittes ensin kuntoon ja mieti sit tulevaisuutta":

Muutama vuos siinä meni, että sain taas kiinni elämästä ja haettua kouluun. Mä muutin peloissani Tampereelle, ja alotin innoissani koulun ja opiskelun, aattelin että nyt voi tutustua uusiin ihmisiin(vaikkaki 6v nuorempiin), kukaan ei tiedä musta mitään ja mä voin oikeesti hyvin!
Sitä kesti ehkä pari kuukautta, kunnes se sama alko uudestaan;selän takana puhuminen, ihan avoimet "hyi helvetti"kommentit ja ulkopuolelle jättäminen.
Mulla oli koulun alussa vihreä tukka, ekan vuoden aikana myös pinkit, violetit, punaset, vaaleenpunaset, blondit, vihreet taas, pinkit taas ja nyt koko syksyn oli violetit. Mulla on oma tyyli ja mä tykkään siitä. Mä en voi ymmärtää kuinka ulkonäkö voi haitata jonkun toisen elämää? Mä myöhästelin, jätin päiviä menemättä, koska en jaksanu, jäin vaan kotiin itkemään ja vihaamaan itteeni. Pari vuotta mä kerkesin jo nauttia itsestäni, ja sit aloin kanssaihmisten kommenttien takia miettiä, mikä mussa on vikana?

Noo, siellä pidettiin sitten koko luokan kesken tuokioita, joissa muistutettiin ettei ketään kiusata, jaadajaada. Luokka vaihtui(jakaantui)viime vuoden alussa, mutta nyt koen olevani vielä yksinäisempi. Onneksi en kuitenkaan ole antanut sen lannistaa, koulun henkilökunta tietää näistä ja auttavat puheillaan jaksamaan ja tsemppaamaan, mä olen parempi kuin ne muut.
Sen takia olen ollut myös iloinen ja hehkuttanu työssäoppimista, mä olen aikuisten ihmisten keskellä, jotka auttaa jos tarvii, jotka puhuu,ja nauraa.Ei tarvi aamusin miettiä, mitä paskaa on tulossa niskaan, ei ahdista, ei itketä. Tunnen sitä samaa intoa autoalaa kohtaan kuin koulun alussa, ja haaveena olisi opiskella viimeinen vuosi työssäoppimalla, tai jotenkin muuten. Oon vahvempi ku koskaan ja täynnä positiivisuutta.

Nyt rennon viikonlopun viettohon, oottamaan maanantaita ja töitä(ihan hullua)!:D
Murr,tukka vaan tummenee!


tiistai 14. tammikuuta 2014

Holidays and stuff.

Hyvin alkoi tämä blogin kirjoittelu!:D

Tosiaan viime kuussa kauan odotettu joululoma painoi päälle, oli aika siirtyä täältä Tampereelta kotikulmille Lappeenrantaan, perheen ja ystävien pariin ja hiljentyä ja poistua "somesta".

Olen 1,5 vuotta sitten vasta muuttanut Tampereelle, luonnollisesti opiskelun perässä, Lappeenrannassa vierailen kuitenkin usein, niin paljon siellä on tärkeitä ihmisiä, mutta en enään koskaan halua asua siellä. Täällä koen olevani onnellisempi, ja viimeistään tänne muuttaessa oli aika aikuistua ihan oikeasti. Rakastan tätä kaupunkia ja meininkiä, harmillista on etten ole vielä hirveämmin uusia tovereita saanut, mutta ehkä niitäkin alkaa löytyä (mutta miten aikuisena tutustutaan ja saadaan uusia sydänystäviä?).

Lomailu teki hyvää, tuli juhlittua ja jaettua iloja ja suruja. Jouluna ei tuntunut joululta, mustaa ja sateista. Ruoka oli yhtä maittavaa kuin ennenkin, vaikka nyt en tarttunut hirvi ja hevospaisteihin, lihattomaan lokakuuhun jäi koukkuun ;) Uusi vuosi vaihtui vallan villeissä menoissa, jatkui ihan kaksi päiväiseksi juhlinnaksi : D  Pari viikkoa meni nopeaan ja oli aika palata arkeen, mitä stressasin ihan älyttömästi ; edessä oli 10vko työssäoppiminen, ihan oikeassa korjaamossa!

Kiirettä siis pitää, pitkiä ja raskaita päiviä, mutta ihan oikeita hommia, ja olen ennemmin tuolla, kuin koulussa (there's a reason for that,mutta siitä myöhemmin).
Tässä hieman kuva fiiliksiä viime viikoista :) Later!

OI!
Siskon kanssa saatiin aivan upeita pipareita aikaseks, burned, kidney, fat, totoro, tardis....
Mummolla oli kaunis kuusi :)
Rakas ystävätär toi tuliaisen Berliinistä ;)
Vanhemmilta lisää Marilyniä, sisustus koostuu Marilynistä ja Hello kittystä : DD
Tukka muuttui vähän tummemman ruskeaksi, i fucking hate it.T:Shokkivärien suurkuluttaja!