torstai 24. huhtikuuta 2014

"Unwashed and somewhat slightly dazed"

Pitkästä aikaa blogin parissa. Jostain syystä on tullut unohdettua tämä, ja pitäisi varmaan hahmotella etukäteen mitä tänne rustailisi. Ryhdistäydy nainen! (vinkkejä muuten otetaan vastaan,kiitos).

Viime viikot on ollu..arkisia? Kuitenkin joitain ihmeellisiä asioita on tapahtunut;

Minusta tuli päälle viikko sitten täti, kun veljeni ja hänen tyttöystävänsä saivat terveen tyttövauvan! Veljeni on minua nuorempi, ja olin alusta asti hieman näreissäni vauva uutisesta(for real, tähän lisäksi mustaa huumoria vauvoista yms, ei kovin kivaa kuultavaa), mutta nyt kun olen saanut kuvia tästä pikkuisesta, niin hellyin kyllä täysin ja olen onnellinen veljeni puolesta. Helppoa ei varmaan tule olemaan, mutta onneksi tämmönen isosisko kuuntelee ja auttaa kaikin keinoin täältä kaukaakin. Tänä samaisena päivänä kun vauva syntyi, pikkusiskoni täytti 18-vuotta, mihin nää vuodet menee?

Toinen aivan mielettömän ihana juttu on se, että mä olen rakastunut. Mä olen löytänyt ihmisen, joka saa mut hymyilemään ja jonka kanssa mä voi olla oma itseni ja jonka kanssa voi puhua kaikesta. Mä tunnen itseni kauniiksi, ja voin henkisesti hyvin. Itsetunto on noussut. Edes stressiä aiheuttavat asiat ei yksinkertaisesti stressaa, mä hymyilen kaikille ja kaikelle, niin että mun naamaan sattuu, hah! Vaikka suhde on aika alussa, tää tuntuu kuitenkin pitkästä aikaa terveeltä suhteelta kaikin tavoin. Love is in the air!

Työssäoppiminen on jatkunut rutiininomaisesti, pientä takkuilua oli yksi viikko, kun en oikein saanut nukuttua ja myöhästelin, varmaan niillä huudoilla oli se vaikutus, että nyt herään viiden jälkeen automaattisesti joka aamu. Jotain positiivista kuulin myös kesätyö rintamalta, we'll see ;)

Kesä tulee, ja mä niin nautin kun ei tarvitse toppautua aamulla enään niin lämpimästi, ulkona istuskelu on mukavaa puuhaa ja onhan terassitkin jo tsekkailtu ;D Nyt jatkan flunssa/allergia koomailua ja koitan tehdä jotain hyödyllistä, adios!


Tukka kasvaa ja kaipais leikkuuta or something.
Käytiin katsomassa kapteeni amerikka ja innostuin sit piirtelee pitkästä aikaa...
Tämmösiä nopeita on kerennyt piirtelee viime aikoina, pitäs taas ihan ajan kanssa piirrellä : /

torstai 3. huhtikuuta 2014

Positive thinking.

Varoitan jo heti alkuun, että tää päivitys sisältää paljon positiivista ajattelua ja asioita, joidenkin mielestä kun niitä fiiliksiä ei saisi jakaa mihinkään julkisesti, voi tulla paha mieli..

Suoritin pari viikkoa sitten 10 viikon työssäoppimisen loppuun, näytöistä tuli hyvät numerot ja muutenkin moitteetta suoritin nuo viikot!
Palasin viime viikolla kouluun, ja ahdistuin samantien. Mietin koko ajan tekosyitä vain lähteä pois, en muistanut kuinka yksinäistä siellä on, kukaan ei vastaa kysymyksiin, kukaan ei harrasta minkäänlaista kommunikaatiota, kukaan ei syönyt kanssani. Toinen asia joka ahdisti, oli se, että koulussa töitä ei ole paljoa. Meidät jaetaan muutaman hengen ryhmiin, ja porukalla tehdään jokin työ, turhauttavaa minulle, koska työ motivaationi kasvoi työssäoppimisen aikana ihan älyttömästi, 8h kellon tuijottamista ei sovi minulle, saati maanantai vapaat.
Kävin sitten toisena koulupäivänä keskustelua ryhmänohjaajani kanssa, purin tuntojani, ja opettaja saikin idean; suorittaisinko tämän jakson ja kurssin työssäoppimalla samassa paikassa? Muutama puhelu ja keskustelua, ja näin olin lähdössä takaisin korjaamolle työssäoppimaan! Sitä hymyn määrää ja hyvänolon tunnetta kun painelin himaan, pääsin takaisin aikuisten ihmisten pariin tekemään oikeita hommia, niin paljon kun niitä riittää, minun ei tarvitse olla yksin ja odotella tyhmänä apua, kun sitä saa ihan vain kysymällä, ja mikään kysymys ei ole tyhmä.

Tämän lisäksi suunnitteilla on 2+1 malli, eli yritetään jos pääsisin samaiselle korjaamolle, tai jollekkin muulle oppisopimuksella viimeiseksi vuodeksi, se kun tuntuisi luontevammalta minulle. Tämä "työssäoppimis"putki vaikuttaisi myös vain positiivisella tavalla työllistymis mahdollisuuksiini.

Asiat rullaavat näiden osalta siis hyvin. Aion viimeinkin valmistua vuoden päästä alalle, josta oikeasti pidän! Autoala on siitäkin kiinnostava, että tekniikka kehittyy koko ajan, ja opiskeltavaa riittää jatkuvasti.

Tunnen itseni aikuiseksi, ja työllistyminen ei ole enää "hyi onks pakko" vaan aika jota odotan. Olen ylpeä itsestäni, ja minulla on ihmisiä elämässäni jotaka ovat iloisia puolestani.

Kuitenkin on niitä ihmisiä, joista minun pitäisi vain päästä eroon. Turhia jarruttavia ihmisiä, jotka väittävät minun muuttuvan itsekeskeiseksi p*skaksi, joka haluaa tehdä vain duunia ja rahaa ja kaikki muu unohtuu.

Nämä ihmiset ovat sitten niitä jotka ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä ja vähään, sossusta hetaan koko elämä rahaa, ei opiskella ammattia, ei harrasteta muuta kuin kaljoittelua. Niitä ihmisiä, joita näen kun matkustan 270km, ja jotka eivät pysty kanssani tekemään muuta kuin ryyppäämään, sosiaalisesti rajoittuneita ihmisiä. Niitä, jotka eivät koskaan matkusta minun takiani, vaikka kuinka on puhetta.
Ihmisiä, joilla on kaikki puheiden mukaan hyvin, mutta silti pitää lainailla rahaa ja tehdä palveluksia, ihan vain että nämä ihmiset pääsevät ilottelemaan.

Jos elämään on niin tyytyväinen, "minulla on kaikkea mitä tarvitsen, minä pärjään" niin miksi pitää elää muiden siivellä? Miksi pitää kiukutella kaikesta, ja miksi minut pitää haukkua huonoksi ihmiseksi, kun haluan edetä elämässäni? Olen ollut avuksi ja tsempannut, mutta saan itse kakkaa niskaan. Ihmistä kun ei voi auttaa ilman, että se itse sitä haluaa.
Mutta kuinka poistaa menneisyys ja sen ihmiset elämästä? Helpommin sanottu kuin tehty.

Näistä negatiivisista asioista huolimatta, aion jatkaa kevättäni mielekkäissä puuhissa autojen parissa, treffailla mielenkiintoisia ihmisiä, tehdä kunnon kevät siivouksen, suunnitella kesää ja sen menoja ja nauttia auringosta ja ihmisistä, joiden kanssa minun on hyvä olla!