torstai 3. huhtikuuta 2014

Positive thinking.

Varoitan jo heti alkuun, että tää päivitys sisältää paljon positiivista ajattelua ja asioita, joidenkin mielestä kun niitä fiiliksiä ei saisi jakaa mihinkään julkisesti, voi tulla paha mieli..

Suoritin pari viikkoa sitten 10 viikon työssäoppimisen loppuun, näytöistä tuli hyvät numerot ja muutenkin moitteetta suoritin nuo viikot!
Palasin viime viikolla kouluun, ja ahdistuin samantien. Mietin koko ajan tekosyitä vain lähteä pois, en muistanut kuinka yksinäistä siellä on, kukaan ei vastaa kysymyksiin, kukaan ei harrasta minkäänlaista kommunikaatiota, kukaan ei syönyt kanssani. Toinen asia joka ahdisti, oli se, että koulussa töitä ei ole paljoa. Meidät jaetaan muutaman hengen ryhmiin, ja porukalla tehdään jokin työ, turhauttavaa minulle, koska työ motivaationi kasvoi työssäoppimisen aikana ihan älyttömästi, 8h kellon tuijottamista ei sovi minulle, saati maanantai vapaat.
Kävin sitten toisena koulupäivänä keskustelua ryhmänohjaajani kanssa, purin tuntojani, ja opettaja saikin idean; suorittaisinko tämän jakson ja kurssin työssäoppimalla samassa paikassa? Muutama puhelu ja keskustelua, ja näin olin lähdössä takaisin korjaamolle työssäoppimaan! Sitä hymyn määrää ja hyvänolon tunnetta kun painelin himaan, pääsin takaisin aikuisten ihmisten pariin tekemään oikeita hommia, niin paljon kun niitä riittää, minun ei tarvitse olla yksin ja odotella tyhmänä apua, kun sitä saa ihan vain kysymällä, ja mikään kysymys ei ole tyhmä.

Tämän lisäksi suunnitteilla on 2+1 malli, eli yritetään jos pääsisin samaiselle korjaamolle, tai jollekkin muulle oppisopimuksella viimeiseksi vuodeksi, se kun tuntuisi luontevammalta minulle. Tämä "työssäoppimis"putki vaikuttaisi myös vain positiivisella tavalla työllistymis mahdollisuuksiini.

Asiat rullaavat näiden osalta siis hyvin. Aion viimeinkin valmistua vuoden päästä alalle, josta oikeasti pidän! Autoala on siitäkin kiinnostava, että tekniikka kehittyy koko ajan, ja opiskeltavaa riittää jatkuvasti.

Tunnen itseni aikuiseksi, ja työllistyminen ei ole enää "hyi onks pakko" vaan aika jota odotan. Olen ylpeä itsestäni, ja minulla on ihmisiä elämässäni jotaka ovat iloisia puolestani.

Kuitenkin on niitä ihmisiä, joista minun pitäisi vain päästä eroon. Turhia jarruttavia ihmisiä, jotka väittävät minun muuttuvan itsekeskeiseksi p*skaksi, joka haluaa tehdä vain duunia ja rahaa ja kaikki muu unohtuu.

Nämä ihmiset ovat sitten niitä jotka ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä ja vähään, sossusta hetaan koko elämä rahaa, ei opiskella ammattia, ei harrasteta muuta kuin kaljoittelua. Niitä ihmisiä, joita näen kun matkustan 270km, ja jotka eivät pysty kanssani tekemään muuta kuin ryyppäämään, sosiaalisesti rajoittuneita ihmisiä. Niitä, jotka eivät koskaan matkusta minun takiani, vaikka kuinka on puhetta.
Ihmisiä, joilla on kaikki puheiden mukaan hyvin, mutta silti pitää lainailla rahaa ja tehdä palveluksia, ihan vain että nämä ihmiset pääsevät ilottelemaan.

Jos elämään on niin tyytyväinen, "minulla on kaikkea mitä tarvitsen, minä pärjään" niin miksi pitää elää muiden siivellä? Miksi pitää kiukutella kaikesta, ja miksi minut pitää haukkua huonoksi ihmiseksi, kun haluan edetä elämässäni? Olen ollut avuksi ja tsempannut, mutta saan itse kakkaa niskaan. Ihmistä kun ei voi auttaa ilman, että se itse sitä haluaa.
Mutta kuinka poistaa menneisyys ja sen ihmiset elämästä? Helpommin sanottu kuin tehty.

Näistä negatiivisista asioista huolimatta, aion jatkaa kevättäni mielekkäissä puuhissa autojen parissa, treffailla mielenkiintoisia ihmisiä, tehdä kunnon kevät siivouksen, suunnitella kesää ja sen menoja ja nauttia auringosta ja ihmisistä, joiden kanssa minun on hyvä olla!

2 kommenttia:

  1. Onnitteluni hienosti sujuneesta työssäoppimisesta ja muusta edistymisestä! ♥ Positiivinen ajattelu ja saavutuksista iloitseminen on parasta ikinä, ja jos joku väittää toisin, kyseinen henkilö tekee vaan omasta elämästään paljon hankalampaa.

    PS. Ootko harkinnut kommentoinnin sanavahvistuksen ottamista pois käytöstä? :) Ymmärrän sanavahvistuksen, jos tulee paljon spämmikommentteja, mutta se tuppaa hankaloittamaan kommentoimista.

    VastaaPoista
  2. Kiitos!
    Olen samaa mieltä, mulla on kuitenkin takana aika kivinen tie ja nyt oikeesti elämä eessä, ja siitä saan hirveetä nurinaa, kertoo vaan siitä, että ehkä ne ihmiset ei sit oikeesti oo tyytyväisiä elämäänsä.
    Ja juu, oli epähuomissa jääny asetuksissa päälle, asia korjattu :D

    VastaaPoista