tiistai 28. lokakuuta 2014

I'm a mess

Kun ei ole nukkunut moneen viikkoon kunnolla, kun itkettää koko ajan kaikki ja ei mikään, kun on kauhean paha olla koko ajan eikä tiedä miksi.

Niimpä niin. Viimeiset kaksi vuotta ovat menneet henkisen hyvinvoinnin kannalta hyvin. On ollut voittajafiilis, että pimeän tullen ja syksyn sateiden kastellessa, olen vain puskenut eteenpäin, en ole tarvinnut koulukuraattoria enempää tukea/keskusteluja ja tällä hetkellä jonkun aikaa olen elänyt ilman ikävää lääkitystä.

Nyt oli kuitenkin aika todeta, etten jaksa. Viime lauantaina tilanne meni aika hysteeriseksi, itkin ollessani kahvilla rakkaani kanssa kaupungissa, en tiedä miksi. Turhauduin ja melkein aloin itkeä bussissa, kun en onnistunut käärimään itselleni tupakkaa. Kotona istuin hiljaa. Istuin hiljaa niin kauan kunnes itkin ja kerroin olotilastani poikaystävälleni. Helpotti vähäsen, mutta illalla piti tulla vielä rankempi itkukohtaus, johon poikaystäväni totesi, että olisi parempi hakea apua. Niin oli.

Nyt olen kotona, sairaslomalla ja odotan lääkärin aikaa. Olen iloinen, että menin puhumaan asiasta, vaikka ajoittain tunnen olevani maailman huonoin ihminen ja tunnen pettäneeni kaikki, tunnen olevani epäonnistunut, vaikka omaa itseään täytyy ajatella ensiksi ja omaa terveyttään.

Suurinta huolta, stressiä ja ahdistusta koen tällä hetkellä koulua kohtaan. Kuten olen maininnut, olen ollut nyt yhteensä 30 viikkoa työssäoppimassa, ja syysloman jälkeen oli aika palata koulun penkille. Kerkesin olemaan yhden päivän, ja se jäi siihen. Kun ei ole yhtään kaveria, ryhmässä ei ole ketään sellaista kenen kanssa haluaisi olla, kun 8h tuntuu ikuisuudelta, yksikin minuutti tuntuu tunnilta. Kun sanotaan, että vaikka ahdistaa, pitää mennä epämukavuus alueelle ja yrittää. Sanokaa asennevammaiseksi, mutta mä en pystyny, en ainakaan nyt kun on muutenkin paha olo. Onneksi on ihmisiä, jotka tämän ymmärtävät ja jotka sanovat, että asioihin löytyy ratkaisu.

Nyt siis pysähdyn, lepään ja ajattelen itseäni.

Olen ainakin nyt löytänyt inspiraation lähteitä piirtämiseen, blogin kehittämiseen, vaatejuttuihin ja muuhun mukavaan. Kävin kaupungilla ystävättären kanssa kahvilla ja se piristi. Pimeyteen tuo valoa myös Halloween ja jo postissa/kaupungilla vastaantulevat joulumainokset, call me a freak, mut mä olen jo innoissani joulun odotuksesta:3

Parantuvia päiviä odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti