torstai 26. maaliskuuta 2015

Kirppislöytöjä!

Viime aikoina on ollut hyvä tuuri kirpputoreilla, hyviä ja edullisia löytöjä, ja niitä oman tyylisiä :)

Yleensä täällä Tampereella pyörin Radiokirppiksellä ja Bonuskirppiksellä, olen kokenut ne hyviksi paikoiksi ja saan niissä kulutettua aikaa kivasti.

Yleensä en varaa kirppikselle kuin n. 20€ rahaa, ja sillä tuntuu pärjäävän ihan hyvin, välillä sillä saa kassillisen esim. vaatteita, välillä jonkun yhden hyvän löydön(esim. syksyllä pinkit maiharit 15e, hyvä investointi, kestävät).

Bonuskirppikseltä Cupcake cultin t-paita, aika hyvässä kunnossa 7e, Antiklimaxin paita3e, Hell bunnyn minari 5e(aivan järkyttävän ihana!!)ja kaulakoru pääskyllä ja kirsikoilla jonkun 3egee. Harvemmin käy näin, että löydän jotain jota olen joskus kuolannut ja sitten löydän ja omassa koossa vielä, ahh. Printti- ja bändi paitoja ei koskaan ole liikaa, yksi hyllyllinen näyttäisi olevan niitä täynnä, ja talven aikana hameita tullut mlekin 10, joten helmat heilumaan, kunhan kelit vain sallivat.
Nämä Iron fistin ihanuudet löytyivät niin ikään Bonuskirpparilta, olivat sellaisen hyvllyn lona jossa en yleensä tarkemmin tongi, nyt huomasin laatikon alahyllyllä, ja singahdin suoraan lattialle pitelemään laattikkoa kuin Klonkku aarrettaan :D Laatikossa oli kokomerkintä 39, juuri minun kokoni ja laatikon avattuani hihkaisin ilosta, aivan ihanat! Se mikä myös oli ihanaa, oli hinta, vaivaiset 8€!! Kotona kokeilin jalkaan, ja jouduin hieman pettymään, ehkä vähän liian pienet, tai liian ahtaat koska vaivaisenluu, tai turvonnut jalka työpäivän jälkeen..mutta hinta ei onneksi ollut paha, ja jos näille ei löydy vaihtaria jostain (tai jos en saa vaivojani pois), saa ihana ystävättäreni nämä kenkulit :)

Kirppareiden kiertely on itsestäni ainakin tosi rentouttavaa, kaikenlaista tulee vastaan, ja yleensä aina löytää jotain vähänkin tarpeellista. Oikeastaan miltei kaikki vaatteeni ovat kirppiksiltä, housut ja alusvaatteet tulee yleensä haettua vaateliikkeistä, ja kengät satunnaisesti. Säästää paljon, ja ompelutaidot kun löytyy, niin paljon pystyy muokkaamaan omanlaiseksi, nyt olisi tulossa leopardi kuosia nahkarotsiin vihdoin ja ehkä niittiliiviinkin.



Böhh!

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Mitäs sitte?

Ulkona sataa, ja ajoittain on näyttänyt taka-taka-taka-talvelta, räntä ja viima kuvaa oikein hyvin tätä masentavaa maanantaita.
TOppi loppui viime perjantaina korjaamolla, ja ihan pelkkää positiivista palautetta sain, töitäkin saa joskus tulla kyselemään, mutta kuten jotkut tietävät, autoalalla työllistyminen on hieman nihkeää tällä hetkellä.
Tänään menin luottavaisin mielin koululle juttelemaan, kuinka loppukevät kannattaisi opiskella, onko puuttuvia hommia ja milloin valmistun. Vaikka alitajuntaisesti olin koko ajan ollut tietoinen, että syksyllä kokemani romahduksen ja sairasloman takia, opintoviikkoja jäi uupumaan, silti tieto siitä, että valmistuisin vasta syksyllä, iski vasten kasvoja ja kovaa.
Loppukevät menee siis koululla ja syksyllä istumaan vielä 10 viikoksi, pitäisi kai olla iloinenm että niin vähästä kiinni:) Mutta kouluun meno, se ahdistaa.

Onni onnettomuudessa, viime viikolla kävin haastattelu käynnillä erään psykoterapeutin luona, ja tärppäsi heti ja löytyi "se oikea". Olen iloinen, että jaksoin etsiä terapeuttia, ja hoitaa asioita, pian pääsee puhumaan ja kenties ratkomaan näitä kouluunkin liittyviä ahdistuksia ja ajatuksia!

Aika tuntuu menevän kyllä nopeasti, tuntuu, että juuri ilmoittauduin autokouluun, ja huomenna olisi jo viimeiset teoriat! Paperit vielä kasaan ja jos joskus pääsen teoriakokeen läpi, niin ensi kuussa alkaisi ajotunnit, jännäää!


Ooppelit hallussa työssäoppimisen jälkeen!
Herra Kurpinen on kivaa päikkäri seuraa <3

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Green is not for me

Hyvää naistenpäivää ! Täällä kirjoittaa vihdoin flunssasta noussut, turhamainen, typerä nainen :p

Taas olen päivitellyt tukkaa, ja viikon (oikeastaan muutaman päivän sisään) on väri vaihdellut.

Tarkoituksena oli saada hiuksista sini/turkoosin väriset, ehkä vähän vihertävät. Hommasin värinpoiston, jolla violetti tukka muuttui taas keltavihreäksi. Pitkän pohdinnan jälkeen ostin Crazy colorin Peacock blue värin, muistelin, että joskus aikaa sitten sain sillä hyvän värisen sinisen, tietyssä valossa vihreältä näyttävän sävyn (nimensä mukaan siis riikinkukon sininen).
Sekoittelin väriä hoitoaineen kanssa tukkaan, ja sain aikaiseksi vihreän pään ._.



Seuraavaksi työnsin pään täyteen pelkkää väriä ja annoin vaikuttaa parisen tuntia..

Väri oli muuten kiva, mutta jostain syystä hiusteni juureen ei tartu väri kunnolla, joten juuresta tukka oli hieman vihreän kellertävä. Muutaman päivän jaksoin tällä mennä, mutta totesin, että vihreää oli liikaa, ja suorastaan ahdisti koko väri! (onko kellään koskaan tämmöisiä tuntemuksia, että tukka jos ei ole hyvä, niin ei tuu mistään mitään, vai olenko ainoa :D)

Tänään värjäilin erittäin tummalla ruskealla hiukset päältä, ja jätin alle sinertävänvihertävät mitkä lie haituvat, näyttää kampauksissa ja kiharoissa ihan kivalta, sitten kun jaksaa vääntää tukkaa joku päivä.


Jos nyt tyytyisi tähän vähäksi aikaa, alan kyllä olemaan niin loppu taas shokkiväreillä leikkimisellä, että hyvää vaihtelua tämä tumma, jota ei tarvitse ylläpitää niin hirveästi. We'll see ;)


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Yli-ihmisyys ja muut huomiota herättävät asiat

Pitkän aikaa on taas mietityttänyt erinäiset asiat ja ihmiset. Olen saanut vihamielisiä viestejä facebookissa, koskien jälleen liian positiivisia päivityksiä.

Oma yli-ihmisyyteni (siis tällä nimellä minua on kutsuttu) alkoi jo 2013, kun päätin lopettaa ylenpalttisen lihan mässäilyn ja lopetin sokerin ostamisen talouteeni. Näppärästi lähti -10kg vuodessa painoa, evääkään liikauttamatta.

Lihaan olen tutustunut uudestaan viime kesänä, mutta en sitä sen kummemmin osta. Enkä vieläkään ole ostanut sokeria kahvin, teen, puuron yms sekaan, ei ole tarvetta.

Alkuvuodesta tajuntaan iskeytyi tipaton tammikuu. En aloittanut, mutta vähän ajan päästä huomasin, että kolme viikkoa oli mennyt juomatta. Repsahdin ottamaan muutaman paikallisessa räkälässä (seurana miekkonen ofc), ja loppuillan oksensin mäkkärin vessassa, ja kaikkea muuta tuli koettua. Tämän jälkeen ( ja seuraavan päivän darran) päätin, että saa moinen  kaljan juonti loppua/vähentyä radikaalisti. Miksikö, kun eihän tässä mitään juoppoja olla? Yksinkertaisesti, ei ollut enään moneen kertaan hauskaa olla juottolassa ja vetää nuppi sekaisin, riitoja ja rahan menoa. Krapulat alkoivat olemaan psyykkisesti ja fyysisesti niin pahoja, että on ihme olla hengissä. Ja, kaljallahan saa aikamoisen mahan, huonon ihon, joihin aloin olemaan myös kyllästynyt.

Vähentyneen juomisen lisäksi, olen löytänyt maitorahkan, avokadon, pähkinät ja muut terveelliset jutut ruokavaliooni, teen lihaskuntotreeniä kotona, käyn liikkumassa ulkona (miten nyt työpäivän jälkeen jaksaa) ja mielessä olisi hankkia jäsenyys jonnekkin salille, ja tää kaikki tuntuu ihan mahtavalta, elämä tuntuu paremmalta ja mä päivitän näitä ilosia juttuja mun kavereille...

...Ja niinhän ei sais tehdä. Siellä on se Joku aina, jolle tulee niin v*tun paha mieli toisen ihmisen parantuvasta elämästä, et pitää ihan julkisesti päivitellä näistä ihmisistä ja tasan tarkkaan oman julkaisuni jälkeen, ja tietty lähettää herjaavaa viestiä. Yli-ihminen. Semmoinen minä siis olen.

Kuntoilu ja painon pudotus, ja lihasten kasvatus on terveyskysymys itseni kohdalla. Tarvitsen lihaksia tukemaan liika liikkuvia niveliäni loppuun asti, samalla pudotan painoa, jotta elämä ei olisi niin raskasta, eikä tulisi lisää terveysvaivoja.

Juomisessa on niin ikään kyse terveydestä, psyykkisestä. Kärsin masennuksesta, ja olen vihdoin tajunnut, että ei ainakaan auta vetää alkoholia (tai tämän nyt muistaa menneisyydestäkin, mutta anyways). Krapulassa alkoi olemaan jopa harhainen olo, mieli oli täysin mustana ja kaikki itketti, tai vastaavasti ei tuntenut mitään. Ei kovin hyvä juttu, ottaen huomioon, että palautuminen saattoi kestää useitakin päiviä.

Joten, kun tekee itselleen hyvin, haluaa olla terveempi, hoikempi, iloisempi, ja haluaa jakaa tätä, ihan niinkuin vaikka neuvona ja tsemppinä muille, niin on liian paljon parempi kuin muut.

Eikö siinä vaiheessa vaan kannattaisi katsoa peiliin, ja miettiä miksi toisen päivitykset, kuulumiset alkaa ketuttaa, onko omassa elämässä silloin kaikki ihan hyvin?