sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Yli-ihmisyys ja muut huomiota herättävät asiat

Pitkän aikaa on taas mietityttänyt erinäiset asiat ja ihmiset. Olen saanut vihamielisiä viestejä facebookissa, koskien jälleen liian positiivisia päivityksiä.

Oma yli-ihmisyyteni (siis tällä nimellä minua on kutsuttu) alkoi jo 2013, kun päätin lopettaa ylenpalttisen lihan mässäilyn ja lopetin sokerin ostamisen talouteeni. Näppärästi lähti -10kg vuodessa painoa, evääkään liikauttamatta.

Lihaan olen tutustunut uudestaan viime kesänä, mutta en sitä sen kummemmin osta. Enkä vieläkään ole ostanut sokeria kahvin, teen, puuron yms sekaan, ei ole tarvetta.

Alkuvuodesta tajuntaan iskeytyi tipaton tammikuu. En aloittanut, mutta vähän ajan päästä huomasin, että kolme viikkoa oli mennyt juomatta. Repsahdin ottamaan muutaman paikallisessa räkälässä (seurana miekkonen ofc), ja loppuillan oksensin mäkkärin vessassa, ja kaikkea muuta tuli koettua. Tämän jälkeen ( ja seuraavan päivän darran) päätin, että saa moinen  kaljan juonti loppua/vähentyä radikaalisti. Miksikö, kun eihän tässä mitään juoppoja olla? Yksinkertaisesti, ei ollut enään moneen kertaan hauskaa olla juottolassa ja vetää nuppi sekaisin, riitoja ja rahan menoa. Krapulat alkoivat olemaan psyykkisesti ja fyysisesti niin pahoja, että on ihme olla hengissä. Ja, kaljallahan saa aikamoisen mahan, huonon ihon, joihin aloin olemaan myös kyllästynyt.

Vähentyneen juomisen lisäksi, olen löytänyt maitorahkan, avokadon, pähkinät ja muut terveelliset jutut ruokavaliooni, teen lihaskuntotreeniä kotona, käyn liikkumassa ulkona (miten nyt työpäivän jälkeen jaksaa) ja mielessä olisi hankkia jäsenyys jonnekkin salille, ja tää kaikki tuntuu ihan mahtavalta, elämä tuntuu paremmalta ja mä päivitän näitä ilosia juttuja mun kavereille...

...Ja niinhän ei sais tehdä. Siellä on se Joku aina, jolle tulee niin v*tun paha mieli toisen ihmisen parantuvasta elämästä, et pitää ihan julkisesti päivitellä näistä ihmisistä ja tasan tarkkaan oman julkaisuni jälkeen, ja tietty lähettää herjaavaa viestiä. Yli-ihminen. Semmoinen minä siis olen.

Kuntoilu ja painon pudotus, ja lihasten kasvatus on terveyskysymys itseni kohdalla. Tarvitsen lihaksia tukemaan liika liikkuvia niveliäni loppuun asti, samalla pudotan painoa, jotta elämä ei olisi niin raskasta, eikä tulisi lisää terveysvaivoja.

Juomisessa on niin ikään kyse terveydestä, psyykkisestä. Kärsin masennuksesta, ja olen vihdoin tajunnut, että ei ainakaan auta vetää alkoholia (tai tämän nyt muistaa menneisyydestäkin, mutta anyways). Krapulassa alkoi olemaan jopa harhainen olo, mieli oli täysin mustana ja kaikki itketti, tai vastaavasti ei tuntenut mitään. Ei kovin hyvä juttu, ottaen huomioon, että palautuminen saattoi kestää useitakin päiviä.

Joten, kun tekee itselleen hyvin, haluaa olla terveempi, hoikempi, iloisempi, ja haluaa jakaa tätä, ihan niinkuin vaikka neuvona ja tsemppinä muille, niin on liian paljon parempi kuin muut.

Eikö siinä vaiheessa vaan kannattaisi katsoa peiliin, ja miettiä miksi toisen päivitykset, kuulumiset alkaa ketuttaa, onko omassa elämässä silloin kaikki ihan hyvin?

2 kommenttia:

  1. Sitä en oo kyllä koskaan ymmärtänyt miten toisen onni voi muka olla niin kovasti itseltä pois. Ihan ärsyttää elää sellaisessa kulttuurissa jossa pienikin ''mulla muuten menee aika hyvin!'' toteamus otetaan jonkinlaisena kehuskeluna ja pullisteluna.

    VastaaPoista
  2. Näimpä, tuntuu, että saa välillä kunnon sodan aikaan..Mutta, onneksi näistä ihmisistä tunnistaa ne oikeat, ne joiden mielestä on kiva tietää ja kuulla minun positiivisia kuulumisia, sen sijaan, että avautuisi vain kaikesta ikävästä.

    VastaaPoista