maanantai 27. huhtikuuta 2015

Lopeta se stressaaminen!

Kevät on taas vierähtänyt eteenpäin, kyllä hymyilyttää kun on enemmän näitä päivä kun aurinko paistaa ja nakkasin talvitakin piiloon!

Asioita on taas tapahtunut ja jäänyt tapahtumatta. Viime kirjoituksessa masentelin, kuinka opintojani jää ensi syksylle, noh, niin ei nyt käynytkään.

Olen erittäin iloinen, että ammattikoulullani on osaavaa henkilökuntaa, kuraattorin, opon, erityisopettajan ja oman opettajan kanssa opintoviikot, suoritukset, hyväksiluvut ja kaikki muu järjestäytyi paperille siihen muotoon, että nyt on plakkarissa 120 opintoviikkoa, ja valmistun ensí kuun lopussa! Hurraa! Vähän enemmän töitä ja esim. näyttöjä suoritin, mutta nyt ei tarvitse murehtia enää mistään. Tai ehkä siitä jaksaisi vielä viimeisen kuukauden nuokkua koululla, vaikka ei mitään erityistä puuhaakaan enään ole.

Tietysti olen onnessani valmistumisesta, se on iso etappi minun elämässäni. Kuitenkin, kuten varmaan jokaista joka valmistuu, pelottaa se, että olenko nyt sitten ihan varmasti valmis hakemaan töitä ja olemaan töissä ja ja ja apua! Kuitenkin mietin työssäoppimisiani, ja muistan, että eihän se nyt hirveän ihmeellistä hommaa ole, ja koko ajan on uutta opittavaa.

Huomenna olisi tarkoitus mennä varaamaan autokoulun teoriakokeeseen aika, ja jännittää ihan pirusti, entä jos, entä jos.. Siis kun pääsen kokeen läpi, alkaisi ajotunnit, mitkä ovat tuottaneet päänvaivaa ihan hirveästi. Tässäkin lohduttaudun sillä, että on ne huonot kuskitkin ajokorttinsa saanut, niin ehkä minäkin.

Velvollisuuksia oli myös pari viikkoa taaksepäin, ihanan veljen yttöni 1-vuotis juhlat! Oli nätit pienet juhlallisuudet ja pikkumimmi oli kasvanut ihan älyttömästi, voi kumpa tämä kummatäti ehtisi vaikka kesällä näkemään enemmän <3
Muutenhan Lappeenrannan reissu oli yhtä tyhjän kanssa, perheen kesken aika oli jees, muuten jäi aika huono maku suuhun.

Reissun jälkeen olen pohtinut yksinäisyyttäni. On paljon kavereita, esim. Lappeenrannassa, mutta suurin osa sellaisia, joita ei näe kuin baanalla. Itse en voi enää sietää kännäilyä all the time. Ja jos ei juo, on olevinaan paljon parempi ihminen, blaablaa, näistä aina jauhan, ja en usko, että nämä ihmiset poistamalla elämästä, saattaisin voida paremmin kun ei tarvisi miettiä..Mutta yksinäisyys tulee esiin tällä viikolla, keskiviikkona täytän 25v ja sitten on vappu. Yksin, tai onneksi varmaan poikaystäväni haluaa olla kanssani. Mutta, ei mitään suuria juhlallisuuksia, ei mitään ihmeellistä. Joskus olisi kiva jos olisi kavereita, ja voisi tehdä paljon hyvää ruokaa ja mässäillä ja juhlia yhdessä. Eikä ostaa lavaa kaljaa ja mennä rantaan vetää överit teinien kanssa.

Kerran muutama vuosi sitten järjestin kotiini vappusynttärit itselleni, tein naposteltavaa ja boolia, ja koristelin asunnon. Kukaan ei tullut, kukaan ei edes ilmoittanut ennenkuin soitti perään, joten oli raahauduttava valleille ryypiskelemään, sinne kaikki kuitenkin pääsivät..

Yksin myös valmistun. Ei tarvitse hommata nättiä mekkoa, eikä pitää pirskeitä, perheeni on Lappeenrannassa ja siellä suunnalla yksi sisaruksistani valmistuu myös, mikä on siis todella hienoa! Harmi ettemme voi olla kaikki samassa paikassa juhlimassa, ehkä myöhemmin kesällä.

En välillä tiedä, olenko vain kunnon marttyyri, vai vain se parempi ihminen vai mikä, mutta yksinäinen olen eikä ole hyviä ihmisiä elämässä kuin kourallinen. Toivottavasti asiat muuttuisivat vaikka sitten, kun muutan pääkaupunkiseudulle päin.

Kaikki tämä on hyvin stressaavaa, enkä mennyt tänäkään maanantaina kouluun, olen vain miettinyt ja murehtinut kaikkea, vaikka monet ihmiset ovat sanoneet, että se stressaaminen saa luvan loppua nyt, kun ei ole mitään huolta mistään. Ehkä parin viikon päästä :D

Kurpitsa ja Osku nautti yks päivä juuri vaihdetuista petivaatteista vuorotellen :D

Sky blue väri on aika vihree. Nyt jo kolmea? eri sinistä kokeiltu, ja kaikki on enemmän tai vähemmän vihreitä >:D