tiistai 19. toukokuuta 2015

You and I

Taas ollaan lähempänä kesää, enää tämä ja ensi viikko, ja opinnot ovat kasassa, hallelujah!

Henkisesti viime viikot ovat olleet todella raskaita, on jäänyt päiviä menemättä kouluun, lähinnä uniongelmien takia, mutta tässä vaiheessa ei enää myöhästelytkään haittaa, kerran todistus on jo tuloillaan. Tällä viikolla pistetään vielä halli kuntoon ja tyhjennetään kaapit, ensi viikko ilmeisesti vain ollaan, mikäs siinä kun kelitkin ovat kohdillaan.

Stressitaso on ajoittain noussut hyvin korkealle, unet ovat menneet, oksettava ja etova ja jännittynyt olo koko ajan, vaikka ei pitäisi olla mitään mistä pitäisi niin paljoa ottaa stressiä.

Asia joka on painanut mieltä, on se, että painiskelin terapia asian kanssa. Pitäisikö jäädä Tampereelle vain sen takia, pitäisikö vain kuunnella muita ja muiden suosituksia?

Viime viikolla avauduin hoitotaholleni tästä ja sanoin, että en voi jäädä, minun täytyy tehdä kuinka sydän ja oma pääni haluaa. Silti kaikki tuntui raskaalta.

Tilanne eskaloitui siihen, että päätin viime perjantaina dokata yksinäni (jota en ole harrastanut moneen vuoteen) ja avauduin hieman humalapäissäni ihmisille, saatoin sanoa ilkeästikin.

Onneksi poikaystäväni tuli sitten lauantaina luokseni, puhuimme, ja päädyimme yhdessä siihen tulokseen, että muutan hänen luokseen. Jostain syystä tämä poisti kaiken murheen, olen aivan älyttömän onnellinen tästä päätöksestä, ja vielä onnellisempi, että pystyin tekemään päätöksen, ilman että mietin, mitä kaikki muut tästä ajattelevat?

Huomenna olisi tarkoitus kertoa tästä lääkärilleni vielä, jatkot olen jo pääkaupunkiseudulta tsekkaillut, pelottaa vain jos tulee jotain nipotusta tästä, mutta siinähän tulee.

Asuntoni irtisanoin tänään ja voi luoja, kuinka vapauttavaa sekin oli! Hymyissä suin kuljin virastosta toiseen. Onneksi tavaraakaan ei tarvitse muuttaa paljoa, koska yksinkertaisesti ei mahdu. Ainut ongelmani on häkkivarastossa olevat vaatteet ja kengät jotka ovat olleet jo pitkään menossa kirppikselle tai muualle, mutta siellä ne odottavat vieläkin, ja lisää lähtee kaapista näköjään koko ajan : D

Viimeksi stressasin alkavia ajotunteja ihan älyttömästi, mutta kuinka ollakaan, ensimmäiset tunnit menivät niin hyvin kuin...ensimmäiset tunnit voivat mennä :) Pieni paussi oli tässä välissä, ja huomenna jatkuu, ihan kolmesti viikossa joutuu ajelemaan. Toivon myös todellakin, että ensi kuun puolessa välissä pääsen ajokokeen läpi, ettei tarvitsisi muuton keskellä sitten vielä ajella lisää ja lisää..

Tällä hetkellä siis päivä kerrallaan, ja onnellisena, en ole koskaan asunut yhdessä kumppanin kanssa, mutta tämäkään ei jännitä yhtään, koska rakastan tätä ihmistä ihan älyttömästi.

Puspus ja kaunista viikon jatkoa <3

Herra Kurpitsalle on alkanut kasvaa jonkinlainen keski-iän massu, ihme hulluus kohtauksia saa kissa muutenkin :D

Darra kuva ja hamput latvat...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti