keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Saavutuksia ja pettymyksiä

Aurinko paistaa ja tuulee niin vimmatusti, keskikesän juhla lähenee.

Tässä vaiheessa ja tässä hetkessä, olen karistanut suurimman osan stressi taakastani pois, olen lomalla, ja neljättä päivää yöpaidassa, juuri lopetin  Oitnb:n kolmannen tuotantokauden katselun.

On tapahtunut ihania isoja asioita.

Toukokuun 30.päivä lähdin aamulla aurinkoisessa, mutta hieman viileässä säässä kohti ammattiopistomme toimipistettä. Saavuin ensimmäisenä luokaltamme paikalle, ja katselin ennen kevätjuhla harjoittelua, kuinka erilaisen näköisiä kaikki oppilaat olivat, aikuisia ja ammattilaisia. Ruusut ja todistukset olivat nätissä järjestyksessä salin edessä, ilmassa oli haikeutta.

Olimme ensimmäinen luokka, jolle jaettiin todistukset ja stipendit, olin murtumis pisteessä koko juhlan ajan, onnellinen omasta todistuksesta, mutta onnellinen myös muiden puolesta. Juhla päättyi suvivirteen, sitä kidutusta.

Kokoonnuimme luokan kanssa pihalle ottamaan koko porukasta kuvia, ja joimme hieman kuohuvaa. Annoimme opettajallemme lahjan, ja lähes jokainen kiitteli ja piti pienimuotoisia puheita. Lopulta kaikki lähdimme eri suuntiin, itse suuntasin yksin kotiin, odottamaan niitä paria henkilöä, joiden kanssa juhlistaisin yhtä minulle erittäin suurta päivää.
Erittäin kiva hissikuva, kun ei tajuttu ottaa mitään kunnon kuvaa illan aikana valmistujais-lookista :D

Olen siis virallisesti ajoneuvoasentaja, ja vielä ihan hyvällä todistuksella. Kolmen vuoden uurastus palkittiin ja minä oikeasti tein sen. Vaikka opiskelut eivät sujuneet mutkitta, ja ns.lasten amiksessa opiskelu oli ajoittain yhtä tuskaa, enkä tehnyt montaa kaveria, minulla tuli silti ikävä näitä tyyppejä, meidän luokkaa, ja ihan mahtavaa henkilökuntaa. Nyt on kuitenkin hyvät eväät jatkoon.
Juhlistin tätä päivää oman miehen ja rakkaan ystäväni kanssa, oli varsin mukaisaa. Kesällä juhlistamme vielä varmaan perheen kesken, sillä meistä lapsista toinenkin valmistui ammattiin.

Toinen iloinen asia tapahtui viime lauantaina, kun jätin Tampereen ja muutin Vantaalle poikaystäväni luokse. Muutto oli kerrankin nopea ja ongelmaton, joskin kaikki lihakset olivat kipeänä seuraavina päivinä. Ensi viikolla olisi mentävä vielä tekemään loppusiivous asunnolle. On ollut kummallista, kun koko ajan on sellainen tunne, että pitäisi mennä kotiin. Olen kuitenkin kotona, menee kai jonkin aikaa, että tottuu uuteen ympäristöön. Kissat ovat onneksi ottaneet asunnon omakseen, yöt on mennyt kuunnellessa niiden ravaamista ympäri kämppää..
Kissamaut oli ihan stressaantuneita muuton keskellä, mutta pahvilaatikot tuottivat suurta iloa :)

Se kolmas asia, sen piti tapahtua valmistumisen ja muuton välissä, mutta niin ei nyt käynyt. Kyseessä siis viimeiset ajotunnit ja inssi, jonka ihan suoraan sanottuna kusin aika hienosti. Sain neljä ajotuntia lisää, ja uusinta inssin, ensi viikolla ja sitä seuraavalla pitäisi ne ajella Tampereella, ihan vain sen takia, että muistan siellä reitit ja näin ollen toisen inssin onnistuminen on mahdollista.

En jännittänyt inssiä ollenkaan, en edes kun setä istui kyytiin ja selvitti kuinka edetään. Jossain kohtaa tein virheen (jota en vieläkään ymmärrä mitä tein) ja sen jälkeen kaikki meni päin pusikkoa. Viimeinen etappi meni itkua tihrustaen ja paniikissa, luulin jopa että, auto saamui risteykseen, vaikka näin ei todellakaan ollut, setä hyssytteli ja pääsin konttorin pihaan, nousin autosta ja romahdin täysin, niin kovaa en ole itkenyt varmaan koskaan, koko kroppa tärisi ja olin niin vihainen. 
Autokoululla rahoituttuani, sain kuitenkin varattua uuden inssin ja tunnit, ja rahoituskin onnistuu(joskin v*tuttaa ihan suunnattomasti rahan meno) ja kaikki ovat olleet sitä mieltä, että toisella kertaa menee läpi.
Huomasin, että todellakin olen jonkinasteinen täydellisyyden tavoittelija, aina tuollaisen epäonnistuisen takia menen ihan palasiksi, pitäisikö rimaa vähän madaltaa ja antaa itselleen armoa?

Aion nyt kuitenkin nauttia tästä päälle viikosta ilman ajelua ja stressiä mistään. Juhannuksena pakenemme ehkä miehen vanhempien luokse landelle, siellä sitä vasta rentoutuukin.

Muutamat festarit, Lappeenranta reissut ja muuta mukavaa tiedossa kesälle, aion ottaa kaiken irti ja olla onnellinen.
* puspus*

2 kommenttia:

  1. Minäkin feilasin inssin ekalla yrittämällä, köröttelin koko ajan kakkosvaihteella, koska en saanut jotenkin vaihdettua kolmoselle, ei koskaan oikein valistettu että miten sitä keppiä pitää muljauttaa, että varmasti menee eikä vahingossa mene ykköselle (jota tapahtui ajotunneilla), joten pelasin varman päälle ja köröttelin. Toisekseen inssimiehen hengitys haisi niin vastenmieliselle, etten kyennyt keskittymään ollenkaan, käännyin väärälle kaistalle mutkasta ja sitten luultuani, että mahikseni menivät siinä, vaihdoin viivan yli kaistaa, vaikka ei saisi. Ja siinä se inssi sitten menikin :D
    Ne kolme ylimääräistä ajotuntia tuli silloin tarpeeseen, vaihteiden vaihto sujui paremmin ja opettajakin neuvoi paremmin. Minulla oli yhteensä viisi opea, ja kaikki neuvoi eri tavalla, niin siinäkin tuli ongelmia.

    That being said, en ole nyt neljään vuoteen ajanut autoa ja olisin taas ajotuntien tarpeessa, koska itsetunto ratissa on miinuksen puolella. Alussa ajelin jonkin verran "rinsessa-autolla", jossa oli hyvin äkäinen kytkin (eli auto sammui käytössä jatkuvasti toisin kuin autokoulun hirmuautot, jotka hyökkäsivät omia aikojaan eteenpäin), mutta sitten muutin muualle ja autolla ajaminen jäi niin vähälle, että se väheni koko ajan entisestään ja nyt en oikeastaan edes halua ajaa autoa. Paitsi ehkä jossain iiiiisolla parkkipaikalla, jossa ei ole ihmisiä eikä autoja.

    Toivottavasti sinä pääset kanssa ajamaan autolla, tulee muuten kalliiksi ajokortti, jos siitä ei pääse hyötymään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kyllä nyt vieläkään ihan tajua millon pitää mikäkin vaihde olla päällä, jos pääsisi ajelemaan tässä niin varmaan oppisin.Kaikki muu on ihan vahvassa muistissa vielä :D Hankala tilanne vain, kun tässä kaupungissa en tunne ketään autoilevaa, ja työttömänä ei ole nyt varaa autoon ja vakuutuksiin, pakko reissata ajelemaan ja toimia aina kuskina kun siihen on mahdollisuus, varsinkin kun omalla alalla ajokortti on aika hyvä olla olemassa :)

      Poista